Erilainen joulu

tuli todellakin... Alunperin meillä oli ajatuksissa romanttinen illallinen, jokiristeily ja yöpyminen vähän paremmassa hostellissa joulun kunniaksi... Toisin kävi. Hostellissa saimme 2 hengen privaattihuoneen sijaan 8 hengen dormitoryn kerrossänkyineen, tosin siellä ei ole ketään muita meidän lisäksemme... Alakerrassa sijaitsee joku vanhainkodin tapainen, jonka herttaiset asukit pyörivät portaissa ja talon pihassa päivät pitkät.

Jokilaivaristeily siirtyi joulupäivälle ajanpuutteen vuoksi, ja osottautui mainettaan mitättömämmäksi. Eli aika mitäänsanomaton setti oli. Ilmassa oli sen verran vielä nokea, että keskustan alueella hengittäminen teki tuskaa, joten laivan kannellakaan ei juuri tullut oltua. Missään muualla maailmassa en ole moiseen savusumuun vielä törmännyt (vaikka toki niitä jossain sentään esiintyy muuallakin...)

Jouluaaton kohokohta oli jo eilen mainittu ruoka Ikeassa - pihvipäivällinen hienossa ravintolassa vaihtui jostain syystä mauttomaan riisi- possuateriaan ja yli-imelään teehen. Ja kaiken huipuksi emme kumpikaan olleet saaneet hommattua toisillemme joululahjoja... Onneksi sentään Mikkelistä Koreaan lähetetyt joulupaketit oli mukana, joten aattoilta ei sentään jäänyt ihan lahjattomaksi. Myös vierailu Emilyn luokse peruuntui lähinnä omaa laiskuuttaan - 3,5 tuntia suuntaansa on päiväseltään aika pitkä reissu lähteä morjestamaan kaveria.

Joulu Shanghaissa

Jouluyo, kello 11. Ja taalla sita istutaan hostellin aulassa internetissa. Vieressa muovikassissa odottaa pullo punaviinia ja tuubi Ikeasta ostettua lohitahnaa, joka on tarkoitus levittaa ylakerrassa odottavien hapankorppujen paalle. Laukussa on myos kynttiloita ja jouluservetteja tunnelmaa luomaan. Muuten taalla joulu nakyy vain ja ainoastaan kauppojen ja ravintoloiden ikkunoissa. Missaan muualla maailmassa tuskin onnistuisi kavella jouluaattoiltana hostellin alakerran kampaamoon sisalle kl 22 ja pyytaa jalkahierontaa alle 3 euron hinnalla. JOULUYONA!!! Yllatykseksi hieronta kestikin tunnin. Ei jaanyt pojille kovin kova tuntipalkka siita... Ja kampaamon piti menna kl 23 kiinni, mutta hieronnan jalkeen kysyivat viela etta saisiko olla viela jotain muuta, vaikkapa hiustenpesu ja paahieronta hintaan 1e... Mutta ehka se sitten huomenna ;)

Shanghai on hieno kaupunki. Jotenkin ihan eri maailmasta kuin Peking. Taalla on paljon moderneja pilvenpiirtajia, jotka on rakennettu 90- luvulla, joten niissa on kaytetty mielikuvitusta hieman enemman kuin Nykin laatikkopilvenpiirtajissa... Eilen kaytiin korkeimman huipulla lahettamassa postikortteja Suomeen, 340 m korkeudelta maailman korkeimmasta postitoimistosta. Huomenna tai Tapaninpaivana olisi tarkoitus lahtea jokiristeilylle illalla katselemaan kaupungin yovalaistusta joelta kasin. Arvonnassa on myos etta lahdemmeko morjestamaan Koreassa tapaamaamme kiinalaistytto Emilya 3 tunnin junamatkan paahan kaupungista.

Niin, ja jouluateria - soimme kynttilanostoreissulla Ikeassa lihapullia kermakastikkeessa puolukkahillon kera. Niin ja jalkiruokana oli kylmasavulohisalaattia :)

Viimeiset kuvat Koreasta

Löytyvät TÄÄLTÄ. Niitä ei ole vielä nimetty, lajiteltu eikä juuri sensuroitukaan, mutta sainpahan kuitenkin nettiin :) Eli sivusto sisältää lähinnä kuvia reissusta Pohjois-Korean rajalle sekä Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlista.

Erilainen Kiinanmuuri

Eilinen päivä nukuttiin pitkäksi, syötiin hostellin baarissa ja käpöteltiin ympäriinsä. Tänään otettiin hostellin 16 euron hintaan tarjoama retki "The Secrect Wall" muurille, joka olikin melkoinen kokemus. Harva kai voi sanoa käyneensä muurilla päiväsaikaan näkemättä lainkaan muita turisteja tai krääsänmyyjiä. Meitä oli 11 hengen porukka hostellista, joiden kanssa ajettiin 2,5 tuntia kaupungista suuntaan X keskelle ei mitään, jossa tapasimme kiinalaisperheen, jonka isäntä lähti käyttämään meitä 3 tunnin "kävelyretkellä" muurilla.

Ylösalas osittain sortunuttakin muuria, kiveltä kivelle, vuorenkuvetta hiekkavyöryn saatellessa sekä jäisten purojen ylityksiä. Kunto loppui moneen otteeseen, usko omaan suoriutumiseen meni myös, mutta takaisin sieltä selvittiin. Oli se sen verran rankka reissu että en lähtisi toiste, mutta parempikuntoisille liikkujille voin kyllä lämpimästi suositella. Vaelluksen jälkeen söimme myöhäistä lounasta / aikaista päivällistä oppaamme kotona. Ihan jees, varsinkin kun se on nyt ohi ja tuli tehtyä . Pohkeet ei varmaan toimi kolmeen päivään, ja polvet vihottelee ehkä vielä kotonakin...

Reissun jälkeen oli niin puhki, että suihkun jälkeen kykeni enää ojentamaan likaiset vaatteet respan tytölle pestäväksi. Puolitoista vuorokautta kuulemma menee pyykkäyksessä, muovikassillisen hinnaksi tuli 4 euroa. Ruoaksi jälleen hostellin baarissa paistettuja nuudeleita vihanneksilla ja naudanlihalla, Juholle paistettua riisiä kanalla. Walesilaispoika tarjoili ostamaansa teetä iltadrinkiksi, maistui niin hyvältä, että huomenna pitää lähteä teekaupoille itsekin. Hostelli on niin hyvin sijoitettu, että muutaman kymmenen metrin päässä ovelta on hyvät shoppailumestat. Hyvä valinta, ainua huono puoli on se lämmitys... Tänään saatiin lämpötila kipuamaan jo 17 asteeseen :)

Pekingissa

Saavuimme Pekingiin viime yona aamukahdelta. Ei mikaan paras ajankohta saapua uuteen kaupunkiin, kun koko kaupunki on kohmettunut tarisemaan kylmassa horroksessa... Laivamatka kesti 25h, eika vetanyt mukavuudessa vertoja ruotsinlaivoille. Ei saatu bussilippuja laivalta, joten jouduttiin sitten ottamaan tunnin taksi (14e) ensin Tianjinin asemalle, josta onneksi saatiin bussi Pekingiin. Pekingissa ei ollut hajuakaan sijainnistamme, joten paadyimme taas taksiin, jolla tuntui olevan lahes yhta hatara kasitys... Maaranpaa oli onneksi lahella, mutta pikkukujilla harhaillessa meni tunti aikaa ja kuski soitteli hostellin respaan kahdesti.

Hostelli oli kiva, mutta jaatavan kylma, huoneessa oli sisalla 8 astetta kannykan mittarin mukaan... Suihkun kanssa oli myos ongelmia... Tanaan Taivaallisen rauhan aukio ja kielletyn kaupungin puutarha, huomenna retki Muurille vahan tuntemattomampiin paikkoihin kuin turistit yleensa... Huomisillaksi myos toivottavasti ankkaa luvassa =D

Ja huomenna lisaa myos nettiin, tama aika on rajoitettu puoleen tuntiin - omalla lapparilla saa olla enempi =D

Viimeistä viedään!

Viimeinen yö menossa! Käytiin samassa baarissa, jossa meille ensimmäisellä viikolla tarjoiltiin paahdettuja silkkiperhosen toukkia - olivat ruokalistalla vieläkin. Kello on puoli neljä aamuyöstä ja kamala päänsärky päällä. Joku vähän viksumpi olisi aloittanut pakkaamisen hyvissä ajoin - tai ainakin viimeisten pyykkien pesun, ettei niitä tarvitsisi märkänä ottaa mukaan... mutta onhan siitäkin jo kokemusta, ainakin viimekesäiseltä Englannin reissulta.

Tultiin siis baarista - kämppis yritti kovasti auttaa pakkaamaan, mutta parhaiten olisi auttanut istumalla sängyllä ja juttelemalla... Kaveri tuli juttelemaan, mutta nukahti miun sänkyyn. Kämppiskin jo kuorsaa, Juho tehnee samoin alakerrassa. Päänsärky päällä, mutta puoli miljoonaa asiaa on vielä hoidettavana ennen nukkumaanmenoa...

Käytiin tänään kämppiksen kanssa korealaisessa kylpylässä. Tosin kylpylän valomainos sanoi kyllä ihan selkeällä korean kielellä: SAUNA. Jjimjillbangiin erona oli lähinnä vaatimattomampi taso ja pienemmät tilat. Täällä keskityttiin enemmän peseytymiseen kuin hikoilemiseen - vaikka sitäkin varten oli kaksi erilaista hikikoppia / saunaa. Korealaisnaiset katselivat ihmeissään kun mie pulahtelin kylmävesialtaassa aina löylyjen välillä... paikalliset istuivat vain porealtaassa...

Keskiverto korealainen muuten hinkkaa itseään karkealla pesukintaalla tunnin, eli niin kauan kuin kuollutta ihoa ei enää hinkkaamalla irtoa ihon pinnasta. Tulosta sitten pitää tietysti tarkastella vähän väliä, että irtoaako vaiko eikö... Eli melkoiset hinkkajaiset oli. Suihkuttelu ja hinkkaus tehtiin istualtaan, pienellä pesupallilla istuen. Kerrankin käytössä oli käsisuihkut, joista vesi tuli ihan oikeasti paineella. Itse suihkutkin oli asennettu hyvin matalalle, istuvia suihkuttelijoita silmälläpitäen.

Edellisestä postauksesta unohtui kertoa että miksi ne sormet palelevat. Täällä lämpötila on siis hieman korkeampi kuin Suomessa, mutta pakkasen puolella ollaan kuitenkin ainakin öisin, ja luntakin on jo nähty muuallakin kuin postikorteissa. Syy miksi Koreassa on kylmempää kuin Suomessa on yksinkertainen - täällä kukaan ei jaksa sulkea ovia ja ikkunoita. Missään Suomessa et näkisi yliopiston vessan 1*1,5m ikkunaa selkosen selällään tuulisena pakkaspäivänä. Paperit vain leijuivat kun tuuli tuiversi sisällä ja pylly meinasi jäätyä pyttyyn kiinni. Sama meininki on joka paikassa: Jos rakennuksessa on 8 ulko-ovea, niin 6 niistä on vähintään virka-aikaan jatkuvasti auki. Sen lisäksi suurin osa taloista on rakennettu niin hataraksi, että ikkunan välistä ja oven alta tuulee sisään. Ei ihmekään jos sormet on kankeat ja palelee... Vaikka armaassa Koto-Suomessa ulkona olisikin pureva pakkanen, sisällä on silti lähes aina mukavan lämmintä - ei tarvitse istua takki päällä...

Ja sitten viimeistä: jos englannin kielessä on yksi lause jota inhoan, niin se on: "Have a good life!" Hyvästien jättö on muutenkin tarpeeksi ikävää, mutta tuo pahentaa vielä asiaa. Kuulostaa vähän alentuvaltakin. Kuitenkin tänään on joutunut jättämään aivan liian monet hyvästit, ihmisille joita on tavannut viimeisen 4 kk aikana päivittäin, ja joita tuskin enää ikinä tulee tapaamaan. Toki muutamaa näkee, mutta suurinta osaa ei varmaan enää ikinä... Hali siinä sitten niitä kaikkien pakkauslaatikoiden keskellä ja kuuntele lausahduksia: Have a nice life!

Noh, seuraava postaus sitten Kiinan puolelta... Siellä pitäisi puhelinkin alkaa taas toimimaan, eli tekstiviestejä saa laittaa... Niin, ja jos joku tahtoo postikortteja, niin pistäkää ihmeessä osoitteita tulemaan vaikka spostilla tai tänne kommentteina... En Suomesta lähtiessäni älynnyt ottaa yhen yhtä osoitetta mukaan...

Itsepäisyyttä ja jäisiä sormia

Seoulista palattuamme oli sähköpostissa yllätysviesti - kutsu suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin Seouliin hotel Millenium Hiltoniin. Emme laiskuuttamme olleet muistaneet ilmottautua lähetystöön vasta kuin edellisenä perjantaina, joten olimme jo jättäneet hyvästit itsenäisyysjuhlille. Nyt tuli kuitekin kiirus lähteä metsästämään Juholle pikkutakkia. Tuntikausien kiertämisen jälkeen löysimme lopulta takin hintaan 50 euroa, kun suurin osa oli 130-350 euron hintaluokassa.

Yllättäen kaikki halvat junaliput oli jo myyty loppuun 2 päivän varoitusajalla, joten otimme sitten luotijunan :) Täkäläinen KTX kulkee huippunopeudella 300 kmh, tosin suurimman osan matkasta nopeus on jossain 280 kmh pinnassa. Yhtä hintaluokkaa halvempi Saemaul- juna on paljon mukavampi - sen penkit on kuin nojatuoleja, ja tilaakin on enemmän. Toki matkakin kestää puolet pitempään...

Seoul Stationilta otimme taksin Hiltoniin, vaikka se näkyikin asemapihalta. Ratkaisu oli hyvä, sillä reitti hotellille oli lopunperin monen mutkan takana, eikä aikaa kuitenkaan ollut ihan rajattomasti tuhlattavaksi.

Kaunistautumisen jälkeen minä ja Juho otimme hotellin aulabaarissa lasilliset halvinta (!) punaviiniä ja Toni mukin teetä. Hintaa drinkeille tuli liki 40 euroa, eli mikään halpa paikka Hilton ei yllättäen ollut. Halvin hotellihuone 2 hengelle olisi maksanut 200 euroa.

Itse kutsut olivat koktailpileet, joissa tarjolla oli kotimaisista herkuista mm. kylmäsavulohta (älkää edes kysykö kuinka monta kertaa santsasin...), joulukinkkua (joka haihtui kuin savu ilmaan - jäi vain tuoksu jäljelle... ja me siis jäimme ilman) ja piparita. Lihapullat kestivät hieman kauemmin kuin kinkku - minua edellä jonossa ollut tyttö sai viimeisen... Että se siitä. Juomapuoli oli kuitenkin kunnossa. Saimme riittävästi samaa punaviiniä kuin aulabaarissa joimme, saman sarjan valkkaria, ja alkoholittomille oli tuoremehua. Illan kohokohta oli jättimäinen jääkimpale, josta pisti ulos tutun näköisiä pullonkauloja - Finlandia Vodkaa, Marskin ryyppyä ja taisipa siellä olla Koskistakin... Niitä sai käydä itselleen kaatelemassa omaan tahtiin. Kerrankin olin viksu ja jätin miestä väkevämmät vain miesväelle...

3 tunnin kokkaroimisen jälkeen siirryimme seoulilaisvaihtareiden ohjastamina istumabaariin, josta sitten myöhemmin yökerhoon. Nesteitä virtasi täälläkin, ja aamulla neljältä olo oli sitä luokkaa, että läksimme vapaaehtoisesti suunnistamaan kohti rautatieasemaa ja aamun ensimmäistä luotijunaa kotikonnuille. Daegussa olimme takaisin 07:15, joka tarkoitti että ehdimme hyvin aamupalalle ja aamun ensimmäiselle luennolle... Tai kuka ehti kuka ei... minä kävin palauttamassa kotitehtävät opettajalle ja häivyin samantien kotiin nukkumaan... Krapula ei hellittänyt ennen kuin illalla pizzan myötä!

Mutta hauskat bileet ne oli. Niistäkin on tulossa valokuvia myöhemmin. Tosin kuvat on lähinnä otettu ihmisistä ennemmin kuin tilanteista, joten eipä niistä suurta hupia ole kuin paikalla olleille...

Retki Pohjoiseen

Nonih, sainhan aikaa kirjottaa taas pitkästä aikaa, vaikka pitäisi olla taas lukemassa tenttiin. Eli täällä on viimeinen viikko meneillään ja viimeiset 3 viikkoa on ollut yhtä hulinaa, hyvä jos nukkua on ehtinyt.

Eli viimeisten kolmen viikon tärkeimpiä tapahtumia oli kurssimatka Korean etelärannikolle Busaniin (siellä on Korean hienoimmat biitsit), josta professorimme oli varannut hotellihuoneistot ihan rantakadulta ja 16. kerroksesta, niin että meillä oli aika huikeat näköalat. Ilta meni tissutellessa ja harrastaessa kurssin otsikon mukaisesti crosscultural communicationia. Jotkut hullut kävi meressä uimassa (marraskuun 25. päivä, että oli ihan kohtuu viileää), ja arvatenkin minä sain flunssan jo pelkästä katsomisesta... Busanissa käytiin myös ihmettelemässä akvaariota, jonka hienoin elämys oli allas täynnä haita ja pikkukaloja yhdessä, sekä hassu akvaariokupla, johon sai työntää oman päänsä sisälle. Kuvia tulossa myöhemmin.

Seuraavana viikonloppuna suuntasimme Seouliin, retkelle Pohjois Korean rajalle, DMZ:lle. Reissulle tuli hintaa yli 60 euroa, ja olisi noussut 80 euroon jos olisimme halunneet käydä vielä tunnelissa rajan alla. Nyt pääsimme siis Panmunjoniin, eli rajalla olevaan sotilastukikohtaan, jossa meille esiteltiin paikkoja alkaen neuvotteluhuoneesta (joka sijaitsi tasan puoliksi rajan kummallakin puolella). Näinpä tuli siis käveltyä muutama askel pelätyn pohjoisen naapurinkin maalla - tai lattialla... Rajalle pääsyn vaatimuksena oli tiukka pukukoodi - ei farkkuja, shortseja, urheiluvaatteita, eikä miehille myöskään pitkiä hiuksia. Sormella osoittaminen oli ehdottomasti kielletty, koko retken peruuntumisen uhalla. Syynä oli kuulemma, että perinteisesti Koreassa farkut ovat olleet köyhälistön vaatetta, ja pohjoiselle halutaan näyttää ettei täällä mitään kerjäläisiä olla. Osoittelu puolestaan saatettaisi tulkita pistoolilla ampumisyritykseksi, josta puolestaan saattaisi seurata omia ongelmia... joopa joo. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa, joten lupaan viikon sisällä laittaa kuvat nettiin ja linkin tänne. Seoulin reissusta vielä mainittakoon, että saimme kunnon lumisateen - Korean ensilumi, joka satoi maan pohjoisosiin siis 2.12. Täällä maan etelä - koillisosissa ei ole lumesta ollut vielä hajuakaan, vaikka lämpötila on jo nollan alapuolella.

Kirkossa

Lupasin itselleni jo alkusyksystä, että käyn ainakin kerran vaihtoaikanani paikallisessa jumalanpalveluksessa. Eilen sitten lunastin lupaukseni, ja nyt harmittaa etten tehnyt niin jo pari kuukautta sitten. Kohteeksi valitsin yliopistomme oman presbyteerikirkon, Adam´s Chapelin. Seuraakin oli, sekä vaihtarikavereista että paikallisista opiskelijoista.

Aamu alkoi kymmeneltä englanninkielisellä hartaudella kirkon yläkerrassa. Tunti kului lauleskellessa iloisia hengellisiä lauluja (joista yksi muistutti säveleltään kovasti Village Peoplen Go Westia) Hieman rukoiltiin ja luettiin pieni teksti Jeesuksesta, jossa pohdittiin Jeesuksen uranvaihtoa. Vapaaehtoiset kertoivat myös mitä hyvää Herra on heille tehnyt kuluneen viikon aikana. Yksi oli saanut uuden kännykän ja toinen laihtunut 3 kg. Oikein rento ja lämminhenkinen tapaaminen siis.

Tunnin jälkeen siirryimme varsinaiseen kirkkosaliin. Jumalanpalvelus oli erityispitkä, sillä se oli Kiitospäivän messu. Perinteistä jumalanpalvelusta olivat saarna, uskontunnistus, rukoilu ja virrenveisuu. Alttarin vieressä oli jättikokoinen (ehkä 2*1,5m) ruutu, johon saarnan aikana heijastettiin papin kuva, virren aikana virren sanat muutama rivi kerrallaan kuin karaokessa konsanaan. Tämä kaikki tietenkin koreaksi.

Erikoisempaa ohjelmaa oli kirkon alajaostojen laulukilpailu, johon mekin yllättäen päädyimme esittämään englanninkielistä ohjelmistoamme. Kirkon emäntien lauluryhmä yllätti yleisön heittelemällä niskaamme mandariineja, omenoita, keksejä ja karamelleja. Ruokaa satoi taivaalta nälkäisen kansan niskaan. :) Joku ryhmistä käytti jopa paukkuserpentiineja. Papit olivat pukeutuneet tummaan pukuun ja kravattiin, vain kirkkokuorolla oli kaavut. Yllättävin esiintymisnumero oli n. 20- vuotiaiden nuorten tanssiesitys, jossa he tanssivat hiphoppia alttarilla. Musiikki tietysti oli kirkollista. :)

Samaan aikaan keskustelin englanninkielisen naispappimme kanssa korealaisesta uskonnosta. Tännehän kristinusko tuli rynnäköllä vasta 30 vuotta sitten (ja nyt väestöstä 30 % on kristittyjä), joten seurakuntakin on melko nuorta. Nuorekkuus myös näkyy. Kirkko on kansan näköinen, eikä pyri muokkaamaan kansaa itsensä näköiseksi. Pappi tyynesti selitti, että yliopiston 1. vuosikurssilaisille pakollinen kirkkokoulu sisältää mm. tanssia, sillä nuoret haluavat osoittaa kunnoituksensa Jumalalle tanssin keinoin. Ei kukaan tule yhtään pyhemmäksi istumalla kirkossa ryppyotsaisena. Kirkossa on tarkoitus nauttia jumalanpalveluksesta, eikä siitä haluta tehdä pakkopullaa. Niinpä ihmiset oikeasti haluavat tullakin kirkkoon kerran viikossa, osa perheistä ajaa jopa puolentoista tunnin matkan päästäkseen lempikirkkoonsa. Tälläistä me kaivattaisiin Suomeenkin, tälläisessä kirkossa minäkin haluaisin käydä.

Jumalanpalveluksen päätteeksi oli kirkkolounas - kananugetteja, riisiä, nuudeleita ja kimchiä. Lisukkeena oli jotain tulista kasvishöystöä, josta löytyi mm. mustekalan lonkeroita. Jälkiruuaksi mandariinia ja kahvia.

Harmi että minulla on vain 3 sunnuntaita jäljellä Koreassa, ja kaksi niistä tulen viettämään vielä reissun päällä. Mutta pääsenpähän ainakin vielä kertaalleen kirkkoon! :)

Uusia kuvia

Sainpa taas uuden setin kuvia nettiin tylsän luennon kunniaksi... Eli TÄÄLTÄ löytyy siis edelleenkin linkki kuvasivulle.

Uusia otoksia on siis tuo Part 3, sisältää kuvia loka-marraskuulta, viimeisimpänä mm. meidän viikonloppureissu Seouliin.

Riisin sadonkorjuu- linkistä löytyy muutama kuva ystäväni SeMiNan isovanhempien maatilalta loka-marraskuun vaihteessa kun Mina ja kämppiksensä Nicole olivat auttamassa sadonkorjuussa. Huomioikaa erityisesti korealainen traktori!!!

Makaroonityynyjä ja sähkösänkyjä

Toinen Soulin reissumme kutistui vain kahteen lähtijään, minuun ja Juhoon. Varasimme majoituksen netistä Visaa vinguttaen. Hostelli oli keskeisellä paikalla ja edullinen - 30 dollaria yöltä kahdelta hengeltä. Siihen sen hyveet sitten loppuivatkin. Se sijaitsi oikealla sivukujien äidillä, jossa haju oli niin karmiva, että piti pidättää henkeä seuraavalle sivukadulle asti. Lakana oli jo valmiiksi likainen, lämmityslaite sen näköinen, ettei kehdannut seinään iskeä. Vessa oli muuten ok, mutta kylpyamme - posliininen ja kiinteä - oli samaa kokoluokkaa kuin Suomessa vauvan muoviamme... Eli lähinnä peseytyminen tapahtui niin, että jalat laitettiin altaaseen ja itse istuttiin ammeen reunalla suihkuttelemassa. Kastui samalla koko vessa. Ja kylpypyyhkeet oli tietysti suomalaisten käsipyyhkeiden kokoluokkaa.

Hostellihuoneen muita hassutuksia olivat sähköpetauspatja - lämpötyyny- ideaa viety vähän pitemmälle... Mukavahan siinä oli köllötellä, mutta kun vähän kosteana kosketin Juhoa, niin ilma välillämme rätisi ja paukkui. Tyynyt sen sijaan oli täytetty jollain makaroonia muistuttavilla muovirinkuloilla, ja korealaiseen tapaan aivan liian pulleiksi. Minä en ole yhtään yötä pystynyt nukkumaan perinteisellä korealaisella tyynyllä, vaan reissussa yleensä viikkaan pyyhkeestä tyynyn... Tällä kertaa tosin niskat kipeytyi kun se pyyhe jäi vähän liian pieneksi =/

Tärkein shoppailukohde oli kirjakauppa KYOBO. Siellä oli hieman parempi englanninkielisten pokkarien valikoima kuin täällä Daegussa. Muita kohteita olivat Kyongbok palace (kuninkaallinen palatsi 1300- luvulta), Insadong- katu perinnekäsitöineen ja erikoisempi elektroniikka outlet- myymälä. Valtava halli, jossa pikkuputiikeissa myytiin uutta ja vanhaa elektroniikkaa vaihtelevin hinnoin. Lähinnä kaupan oli kameroita, mp3-soittimia, puhelimia ja tietokoneita. Mie olisin sieltä voinut muutaman miniläppärin mukaani huoliakin, mutta hintaa oli kuitennii sellainen 1000e, eikä täkäläisissä näppäimistöissä tietenkään ole ääkkösiä.

Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin vierailu Seoul World Cup Stadiumilla, jossa 2002 pelattiin jalkapallon MM- kisoja. (Niitä pelattiin sekä Koreassa että Japanissa usealla eri stadionilla.) Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin ystävyysmaaottelu Korea - Ruotsi. Täytyy tunnustaa, että sydän oli kyllä Ruotsin puolella, mutta sitä ei uskaltanut ääneen tunnustaa, kun muuten korealaiset jalkapallofanit olisi lyönyt meitä kalistimilla. Mitään jalkapallosta ymmärtämättömälle kyseessä oli lähinnä näytelmä - kun vieno tuuli puhalsi, joku korealainen oli maassa ja sai rankkarin ja siitä maalin. Ruotsalaiset ei juuri rankkareita saaneet, ja heidän "johtomaalinsakin" hylättiin. (tietävämmät sanoivat että ihan selvä paitsio...) Populaa pelissä oli 59 000 katsojaa, kun koko stadioni vetää 64 000. Eli metro oli kohtalaisen tukossa vielä puoli tuntia pelin jälkeen. Enpä olekaan ennen jonottanut käytävässä, että pääsee metrolaiturille, josta joskus pääsee metroonkin asti... Ei käynyt kateeksi niitä jotka yritti seuraavilta asemilta kyytiin...

Seuraavan kerran Seouliin joulukuun alussa, jolloin on tarkoitus käydä DMZ- rajalla ihmettelemässä Pohjois-Koreaa.

Isoäidin synttärit

Lukeekohan tätä enää kukaan… minkäännäköistä kommenttia missään formaatissa ei ole tullut kuukauteen, niin jotenkin on kirjoitusintokin vähän laantinut… Elo täällä on asettunut aika samoihin uomiinsa – koulua, syömistä, sojubileitä joko asuntolassa jonkun huoneessa tai sitten campuksen itäportin lähellä olevassa Hard Rock- baarissa. Nyt ollaan myös ruvettu pikkuhiljaa suunnittelemaan talvilomaa ja Aasian turneeta. Enää 5 viikonloppua jäljellä Koreassa!

Viime viikonloppuna Juho kävi kokeilemassa buddhalaismunkin elämää temppelissä. Se oli osa heidän Zen Buddhismin kurssiaan, jonka minä jätin ohjelmasta jo alkusyksystä, kun en kerta kaikkiaan pysynyt hereillä… Toivottavasti Juho jaksaa kirjoittaa tänne jonkinlaisen raportin!

Minä käytin viikonlopun sen sijaan vierailemalla korealaistyttö Pak Se Mi Nan kotona. Osallistuin mm. hänen isoäitinsä syntymäpäiväjuhliin ravintolassa (ruokalajina oli pallokalaa, ostereita, katkarapuja ja monta sellaista lajia joiden nimiä en edes tiedä!) Eli hyvä siis että olen vielä hengissä. Kokki oli sertifioitu pallokala- kokki, joka osasi asiansa. Kukaan ei saanut myrkytystä ja kuollut 

Ravintolaruokailun ohessa tutustuin korealaisen perheen elämään – paikalla oli liki 20 sukulaista juhlimassa isoäitiä. Vaari halusi lähteä ravintolasta jatkoille Norebangiin – paikalliseen karaokeen. Siellä sitten lauloimme (minä englanniksi, muut koreaksi) ja jammasimme puoleen yöhön. Vaari varsinkin oli meno päällä  Minä ja Mina läksimme puoliyön shoppailukierrokselle läheiseen ostariin, kun muut menivät Minan kotiin jatkoille. Sojua kului litratolkulla (ei sitä kyllä meille lapsille tarjottu), mutta aikuiset joivat, pelasivat ja juttelivat aamuun asti. Minan kotona, n. 50 neliön asunto, 3 h + tupakeittiö, oli siis liki 20 ihmistä yöpymässä. Tekihän se vähän ahdasta, mutta kun sänkyjä ei ollut, niin paksuista peitoista tuli näppärä siskonpeti lattialle. Asunto sijaitsi noin 10 min bussimatkan päässä keskustasta uudella asuntoalueella. Minan koti oli 15- kerroksisen kerrostalon 7. kerroksessa (korealaiset eivät tykkää asua huipulla toisin kuin länsimaiset), mutta verrattuna ympäröiviin asuintaloihin, Minan kotitalo näytti kovin pieneltä. Viereen oli rakenteilla 30- kerroksinen talorykennelmä…

Täkäläiset eivät siis harrasta sänkyjä sen enempää kuin japanilaisetkaan. Perinteinen nukkuma-alusta on kuin paksu täkki, joka levitetään lattialle yön ajaksi. Monissa taloissa on lattialämmitys, joten ei se niin kovin epämukavalta tunnu kunhan ensin tottuu kovaan alustaan. (Juu, tottuminen kesti 2 kk, mutta nyt en enää tiedä miten osaan nukkua Suomessa omassa pehmeässä jenkkisängyssäni…) Talon ainut ruokapöytä oli myös itämaista mallia – noin 1*1 m suuruinen, 30cm korkuinen pöytä, joka ruokailun ajaksi nostettiin keskelle lattiaa. Tietokonepöytä ja kirjoituspöydät olivat sitten ihan länsimaista mallia. Kokonaisuudessaan asunto oli siisti ja kodikas. Talo oli varsin moderni, mm. ovikellossa oli kuvapuhelin, josta näki oven takana seisojan naamankin pelkän äänen lisäksi. Muita erikoisuuksia oli mm. talonmiehen tjsp suora linja, josta tuli kuulutus kadonneesta lapsesta. En tiedä olisiko sen saanut pois päältä, vai täytyykö kaikkien todellakin kuunnella kaikki kuulutukset. Noh, yleensäkin täällä on melutaso ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Miun korvia särkee jo siinä vaiheessa kun kämppis juttelee puhelimessa kaverilleen…

Ostoksia

Taas tässä kävi näin kuin Ranskassakin - kun 6 viikkoa reissua tuli täyteen, tapahtui sopeutuminen, eikä mikään ole enää uutta ja ihmeellistä. Niinpä blogiin kirjoittaminenkin on jäänyt taas vähän vähemmälle. Uusimpia kuulumisia täällä on, että tänne avattiin tänään (Juhon syntymäpäivänä) uusi metrolinja. Kaupungissa oli ennestään jo yksi linja, mutta nyt tuli toinen - kauan kaivattu linja yliopistoltamme keskustaan... Paikalliset ovat kuitenkin vähän arkoja metron käytön kanssa, sillä 2 vuotta sitten täällä oli suuri metropalo, jossa kuoli kertalaakista 200 ihmistä.

Daegu on tunnettu vaateteollisuudestaan, mutta sitä ei tähän asti ole juuri näkynyt katukuvassa. Viikko sitten tein jenkkityttö Sarahin kanssa retken paikallisille markkinoille, joita mainostetaan koko Korean parhaana vaatteiden shoppailupaikkana. Markkinat muistuttivat Tallinnan Mustamäen toria 10 vuotta sitten, mutta paaaljon suuremmassa mittakaavassa. Kangasfriikin taivas oli isoin koskaan näkemäni kangaskauppa. Valikoima tosin kattoi pääasiassa erilaisia silkkejä, hintaan 5e/metri. Osaisi vain päättää mitä kaikkea haluaa, ja sitten kurkistaisi lompakkoon (joka ammottaa tyhjyyttään...) Silkit oli lähinnä pukusilkkiä, ja mie olin ettimässä raakasilkkiä jakkupukuun tai kotelomekkoon... no pitänee mennä vielä uudestaan penkomaan...

Sitten viime perjantaina kävimme Juhon ja Noran kanssa shoppailemassa Tescon Home Plus- kaupassa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, kaupassa on työvoimaa pilvin pimein, ja esim. hedelmäosastolla seisoessa voi yhdellä silmäyksellä bongata 15 myyjää. Noh, kauppaan astuessamme siellä soi iloinen musiikki ja kaikki myyjät tanssivat saman koreografian tahdissa. Mitetittiin hetki että mikäs nyt, mutta todettiin sitten vain, että taisi olla myyjillä taukojumpan paikka...

Samalla kauppareissulla näimme uskomattoman suomalaisen näköisen miehen. Hymyilimme - hän hymyili takaisin, ja jo 5 min kuluttua saimme koko poruka illalliskutsun hänen asunnolleen. Mies - Steven ei kuitenkaan ollut suomalainen, vaan kanadalainen englanninopettaja, joka oli hurahtanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Halusi tutustua eurooppalaisiin ihmisiin ja viettää aikaa kanssamme. Hyvä puoli meille on, että hänellä on iso asunto keittiöineen päivineen - pääsemme vihdoin kokkaamaan =) Eli on illanistujaiset tiedossa...

Muuten täällä on taas täysi viuhtominen päällä - tenttiviikko on puolessa välissä: 2 tenttiä takana, 2 + taekwondo edessä. Tenttien vaikeustaso on ollut aika samaa tasoa kuin Suomessakin, mutta ongelmana vain on tuo lontoon murre, joka aiheuttaa hankaluuksia nippelitietoa kysyttäessä. Menee monivalintatentti aika arpomiseksi, kun ei ole hajuakaan avainsanoista suomen kielellä... Mutta noh, eihän tänne olla opiskelemaan tultukaan...

Kauneuden tähden on kärsittävä

Tässä maassa kauneudesta on tehty vielä suurempi menestyksen avain kuin rapakon takana Jenkkilässä. Ulkonäkö on molemmilla sukupuolilla usein avain hyvään työpaikkaan, jossa on edes pieni mahdollisuus että joku sinut näkee. Kuulemma kaikki näyttelijät, laulajat, tv-kasvot ja mallit ovat käyneet koko sarjan kauneusleikkauksia. Ja koska hölmö kansa uskoo saippuaoopperaan, jossa kaunis köyhä tyttö saa rikkaan prinssin, niin kansa tahtoo kaunistua...

Yllättäen kaikki pyrkivät mahdollisimman länsimaiseen ulkonäköön: vaalea iho, suuret silmät ja suurehko nenä, ruskeat hiukset. Viimeisin on helpoimmin saavutettavissa ainakin väliaikaisesti, mutta edelliset vaativat jo isompaa vaivaa. Yllättävän länsimaisen näköisiä ihmisiä täällä kuitenkin löytyy. Syy ei kuitenkaan ole eurooppalaiset geenit, vaan plastiikkakirurgia. Olin saada shokin kun kuulin että 60% korealaistytöistä ja 10% pojista käy kauneusleikkauksessa. Juttelin aiheesta erään korealaiskaverini kanssa ja hän totesi minulle että ei pidä paikkaansa... ... luku on kuulemma lähempänä 80%. Aika hullua!

Mitä tytöt sitten täällä havittelevat? Täällä ei tunneta rasvaimuja ja silikonirintoja, vaan täällä muodissa ovat meillä täysin tuntemattomat, nenännostoleikkaus (nose drop) ja silmien suurennus. Silmän yläluomia ikäänkuin kiristetään, jotta niistä lähtee aasialaisille ylimääräinen kaksoispussi pois. Aina eroa ei edes huomaa... (yksi kaverini näytti omaa kuvaansa ennen leikkausta, enkä mie huomannut mitään eroa nykyiseen. Itse oli kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen...) Botox- ruiskeita täällä mainostetaan ihan avoimesti bussin selkänojissa. Eivät taida tietää että se on hermomyrkky, joka pitemmän päälle tuhoaa kasvot kokonaan...

Mistä sitten rahat leikkaukseen? Kauneusleikkaus on yksi suisituimmista lakkiaislahjoista täällä päin. Jos käy kuitenkin niin, ettei vanhemmilla ole varaa sponsoroida leikkausta, tytön on ensin mentävä huonopalkkaiseen työhön saadakseen opiskelurahat. Sen jälkeen on opiskeltava ahkerasti, jotta pääsee vähän parempipalkkaiseen työhön, jossa saa säästettyä kauneusleikkausrahat, jotta pääsee siihen lopulliseen työhön ja lpääsee naimisiin... On siinä kaunis elämänkaari...

Kosmetiikkakaupat ovat täynnään tuotteita, joilla ihoa saa vaalennettua. Niistä jaetaan ilmaisnäytteitä aina kun ostat jotain muuta kyseisestä kaupasta. Tiedä sitten mitä myrkkyjä sisältävät, aineet jotka "tuovat ihon luontaisen valkeuden esiin..." Ennenvanhaanhan tuohon tarkoitukseen on käytetty mm. lyijyä...

Kauneuden tavoittelu ei kuitenkaan ole ihan vaaratonta. Sama tyttö, jonka kanssa enempi keskustelin aiheesta, menetti 2 kk sitten miespuolisen serkkunsa kauneuden tähden. 24- vuotias poika oli kuullut liian monta kertaa eläessään olevansa ruma, joten käytti koko omaisuutensa plastiikkakirurgiaan, jossa kasvoja piti muotoilla uuteen uskoon, mm. murtamalla leukaluuta... Noh, jokin meni vinoon , ja potilas vajosi koomaan, kunnes kuoli tajuihinsa tulematta.

Uusia kuvia

Löytyypi osoitteesta http://jumi.lut.fi/~lappetel/kuvia/Korea/

Nuista tuo "part two" sisältää 300 uusinta laukaisua... Joukossa myös aika huonoja otoksia, kun laiskuus iski enkä jaksanut sensuroida tarkkaan...

Big Brother

Tällä hetkellä vituttaa tämä Isoveli- yhteiskunta vallan kamalasti. Kaipa se yhteiskunnan nimiin menee, että täysi-ikäisiä ihmisiä hyysätään kuin 14- vuotiaita, mistä sitten johtuukin, että yliopistoelämä on kuin ikuista rippikoululeiriä... Juhon kämppistä on suuresti järkyttänyt, että me haluamme tutustua naapurikaupunkeihin - siellä kun on NIIN vaarallista...

Tämän päivän sarvi otsaan nousi uusista sääntöpykälistä. Saimme eilen oikein paperin, jossa todettiin että kengät on otettava huoneisiin sisälle, paitsi jos ne ovat märät, niin saa jättää käytävään kuivumaan kunhan nostaa ne seinää vasten pystyyn. Kuitenkin jos jätät kuivat kengät kuivumaan käytävään, niin ne kerätään pois ja heitetään roskalavalle...

Noh, 10 tuntia nootin antamisen jälkeen menin aamusuihkuun (täällä kukaan ei kuvittelekaan käyvänsä suihkussa paljain jaloin, vaan sandaalit jalassa) ja huoneeseen palattuani nostin suihkusandaalit kuivumaan käytävän seinän vierustalle. Koulupäivän jälkeen palasin suoraan viimeiseltä luennolta kämpille, niin kengät olivat kadonneet. Jumalauta, luuleeko ne oikeesti, että mie istun koko päivän siinä käytävässä vahtimassa milloin ne kengät on kuivat!?!?!? Tai otan kenties 5-10 min välitunnilla taksin asunnolle tarkastamaan asiaa tunnin välein? Jos kerran ei ole mahdollista edes palata suoraan koulusta niitä nostamaan takaisin sisälle... Entä sellaiset päivät kun käyn 2 kertaa päivässä suihkussa? Eiväthän kengät juuri ehdi kuivuakaan välissä!!!

Kenkäruljanssin lisäksi puhinaa aiheutti samassa nootissa ollut pykälä pyykinkuivaustelineiden pitämisestä 8 neliön huoneissamme. Tänne ei kertakaikkiaan mahdu täkäläinen normiteline, saati sitten kaksi kappaletta (onnistumme aina kämppiksen kanssa pesemään pyykkiä samana päivänä...) Kuivaustelineiden pito käytävässä on sallittu vain la-su, ja vain sen hetken kun vaatteet on vielä märkiä... Jos ne ehtii kuivua huomaamattasi, niin........

Ja nähtävästi kaiken tämän hässäkän pääsyynä on yliopistomme rehtorin (President of Keimyung University) vierailu asuntoloissa... Kaiken pitää olla putsattu ja puunattu. Pidetään jopa siivouskilpailuita huoneiden välillä, jotta saadaan kaikki näyttämään hyvältä...

T. Ärräpäitä päästelevä tinttapää, joka hipsii täyttämään poistumislupalappua viikonlopun varalle - on tarkoitus repäistä ja lähteä tutustumaan Souliin...

Opiskelua korealaisittain

Meillä on yksi kurssi täällä, johon mie vuoroin olen vihastunut, vuoroin ihastunut. Kurssi on nimeltään cross-cultural communications, joten aihe on sinällään mielenkiintoinen. Opiskelijoita on liki puolet ulkkareita ja puolet Korealaisia, sekin poikkeuksellista näissä vaihtarikursseissa.

Professori on noin 30-vuotias korelaismies, joka ei arvosta omaa kulttuuriaan pätkääkään. On saanut oman koulutuksensa Jenkeissä, ja pitää kaikkea ulkomaalaista parempana kuin korealaista. Myös oppilaitaan. Harva se tunti hän vertaa korealaisia meihin vaihtareihin, ja aina niin päin, että me olemme NIIN paljon parempia. Ja koska hän on opiskellut Jenkeissä, niin hänkin on sitten sitä ylempää sakkia. Ja jos korealaiset opiskelijat tekevät kovasti töitä, hekin voivat länsimaistua.

Kaksi luentokertaa on täytynyt perua, koska vaihtareilla on ollut muuta ohjelmaa... Noh, tästä hyvästä korealaiset sitten joutuvat pitämään 10 min esitelmän jostain korealaisen kulttuurin ristiriitaisesta aiheesta... Ja mitä vaihtareiden pitää puolestaan tehdä? Lähteä ravintolaillalliselle proffan kanssa, proffan piikkiin... Elämä on epäreilua! Noh, kerrankin on kiva olla voittajan puolella...

Välikokeet lähestyvät, ainut jota jännitän, on korean kieli. Ei ole miun vahvinta osaamisaluetta... Korealaiset panikoivat ja jännittävät opintojensa kanssa paljon enemmän kuin suomalaiset. Täällä kaikki tahtovat saasa arvosanan A+. Lappeenrannassa 3 on hyvä arvosana.... Englannin kielikokeista (varsinkin TOFELista) on saatava huippupisteet, jos kuvitteleekaan saavansa jonkinlaisen työpaikan... Läksyjä tulee joka tunnilla ihan kuin yläasteella, ja paikalliset (ja jenkit) ovat kauhuissaan, kun minä lintsaan keskimäärin kerran viikossa luennolta... Noh, vielä enempi kauhistuivat kun kerroin, että Suomessa jätän väliin keskimäärin 70% luennoista... Noh, ne on niitä kulttuurieroja... Tähän asti tärkein oppi jonka olen täällä oppinut, on ollut arvostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Meillä on loppujen lopuksi kaikki paremmin kuin hyvin!

Korealaista saunakulttuuria

Ja hikisen päivän päätteeksi koitti yö saunassa... Korealainen saunakulttuuri on jotain aivan muuta kuin suomalainen mielikuvitus osaa loihtia. Tällä kertaa yllätys oli varsin positiiviseen suuntaan, alkuhämmennyksestä toivuttuani...

Etukäteen tiesin korealaisesta saunasta vain, että siellä ei viuhdota vastalla, vaan hangataan ihoa jonkinlaisella pesukintaalla. Ja ettei lämpötila ole yhtä kuuma kuin suomalaisissa saunoissa, vaan voi jäädä jopa 40 asteeseen.

Ovella maksoimme 7000 wonin (noin 6 euron) sisäänpääsymaksun, ja meidät ohjattiin naisten tiloihin ja miehet omalle puolelleen. Saimme minikokoiset pyyhkeet, shortsit ja t-paidat. Naisten tiloissa (ei sitä oikein voi pelkäksi pukuhuoneeksi sanoa, se sisälti niin paljon muutakin) vahvistui uusi osa korealaisesta kulttuurista: omaa ruumista ei hävetä, vaan se on normaali osa arkipäivää. Naisia lojui päiväunilla bambumatoilla alasti, toiset katsoivat 60-tuumaista televisiota pelkissä shortseissa ja kolmannet kuivattelivat hiuksiaan ja meikkasivat peilin edessä aivan luonnollisesti rinnat paljaina. Toki ainakin puolella ihmisistä oli paita päällä, eli eivät kaikki sentään rintojaan esitelleet =)

Pesutiloissa oli kylmä- ja kuumavesialtaat, lähinnä lilluttelua varten, sopivan syvyisiä että niissä pystyi istumaan pohjassa kaulaansa myöten. Suihkupuolella oli pieniä muovituoleja, joilla naiset istuivat vierivieressä hankaamassa itseään pesukintailla. Täällä oli myös kädessä pidettäviä suihkuja, jotka puuttuvat kokonaan asuntolastamme.

Kun peseytymisvaihe oli ohi, olin vähän ihmeissäni - tässäkö tämä nyt oli? Tätäkö nämä kutsuvat saunaksi, tämähän oli lähinnä pesula... Noh, kiltisti kuitenkin seurasin tyttöjä takaisin vaatelokerolle ja puin saunan shortsit ja t-paidan päälle. Otimme hissin 3 kerrosta ylöspäin, josta varsinaiset saunatilat (yhteiset miehille ja naisille) sitten vasta alkoivat...

Saunan keskustila oli suuri parkettilaminaattilattialla varustettu huone, jossa lojui sikinsokin ihmisiä. Nurkassa oli jälleen 60" televisio, joka tällä kertaa syyti jalkapalloa. Yhdellä seinällä oli kanttiini, josta sai ostaa haluamaansa juomista jääpaloja täynnä olevaan urheilujuomapulloon. Olipa tarjolla myös mm. keitettyjä kananmunia, sipsejä ja makkaroita tikun nokassa.

Yhdellä salin seinistä oli useita lasiovia, joiden päällä oli valotaululla numeroita: 41, 52 jne... kuvasivat siis huoneen lämpötilaa. Sisällä oli jälleen bambumatoilla varustettu huone, jossa ihmisiä lojui lattialla (minkäänlaisia istuimia ei ollut) osa jopa unessa. Mukava, rentouttava paikka. Kuumin huoneista oli 80´C, ja siellä oli puiset lauteet. Seinällä oli tiimalasi näyttämässä hetkeä, jolloin ihmisten pitäisi poistua viileämpien tilojan pariin. Kaksi erikoisinta saunaa olivat jäähuone (noin -5´C) ja kartion mallinen superkuuma sauna (jossa ei ollut lämpömittaria), mutta lattia oli matoista huolimatta niin kuuma, että jalkapohjat meinasivat palaa.

Ihmiset siis vaelsivat saunasta toiseen, ottivat vähän välipalaa, rentoutuivat, katsoivat televisiota, vaihtoivat uusimpia juoruja, ihmettelivät outoja länsimaisia ihmisiä, tai pelasivat tietokoneilla verkkopelejä!!! Todentotta, päähallin nurkassa oli 4 tietokonetta, joiden päätarkoitus oli nähtävästi tarjota nuorisolle mahdollisuus verkkopeleihin. Toki niillä pääsi muutakin tekemään internetissä, mutta vähintään 3 neljästä koneesta oli lähes koko yön pelikäytössä. Tietokoneita SAUNASSA!!! Okei, kyllä ihmisillä oli kännyköitäkin niiden t-paitojen taskuissa. (kaikilla ihan pikkulapsia lukuunottamatta oli siis samanlaiset paidat ja shortsit, eikä vaatteita riisuttu saunahuoneeseen mennessä.) Viileissä tiloissa ja miedoimmissa saunoissa niitä sitten räpläsi yksi jos toinen kylpijä.

Itse päähalliin jäi yöksi noin 20 ihmistä, naisten puolelle (jossa oli myös erillinen huone ihan vain nukkumista varten) varmaan vähintään saman verran. Täkäläiset tykkäävät nukkua kovalla alustalla, eivätkä piittaa pätkääkään patjan tuomista mukavuuksista. Niinpä asuntolankin patjat ovat max 5 cm paksuja, ja yhtä mukavia nukkua kuin suomalaiset petauspatjat paljaaltaan käytettyinä. Noh, saunassa kuitenkaan ei ollut edes patjoja, vain bambumattoja ja isoja ruskeita froteepyyhkeitä peitoiksi tarkotettuina.

Muita palveluita saunasta löytyi hierontaa (mie kokeilin mieshierojaa, ja sain varmaan elämäni parhaan hieronnan, tunnin käsittely hintaan 24 euroa, jenkkityttö Nicole kävi naisten osastolla hieronnassa ja norjalainen Katrina niinikään naisten puolella ihohoidossa, joka sisälsi erilaisia kasvonaamioita ja hierontoja yläkropan alueelle, sisältäen myös rinnat...) Kaikkein erikoisin hoitohuoneista (kurkistin vain ovelta...) oli huone, jossa oli pehmustettuja tuoleja, joiden keskellä oli noin 15 cm halkaisijaltaan oleva reikä. Tuolin alle reiän kohdalle laitettiin kuppi, jossa oli jotain yrteiltä näyttäviä ja tuoksuvia juttuja. Kuppiin laitettiin nähtävästi virta päälle, jolloin varsinainen hoito alkaa... Hoidon vaikutuksista tjsp en tiedä, mutta itse hoito voi olla varsin mielenkiintoista... Niinjajuu, hoidettavan henkilön hartioille laitettiin muoviviitta, jotta koko komeus ei paljastu jokaiselle ovesta kurkistavalle ihmiselle...'

Miun hieronta ei varsinaisesti ollut tavallista hierontaa, vaan jotain muuta, joka tehtiin nähtävästi itämaisten perinteiden mukaan. Lihasten mutustelun lisäksi jäsenten liikeratoja pyöriteltiin, ja esim. jalkojen hieronta jalkapohjista nivusiin tapahtui hierojan omilla jaloilla (hieroja siis seisoi hierontapöydällä lähes koko painollaan miun jalkojen päällä...) Ainut huono puoli käsittelyssä oli, että se oli aivan liian addiktiivista - nyt jo haluaisin mennä uudestaan!!!

Suomalainenkin sauna löytyi naisten osastolta. En tosin aamuvarhain uskaltanut kovin syvällistä tutkimusta tekemään, kun sielläkin oli ihmisiä nukkumassa, 52´C lämpötilassa. Jonkinlainen sähkökiuas siellä oli, mutta vesikiulua tjsp ei näkynyt missään. Ja kun lämpötilakin jäi niin vaatimattomaksi, niin aika wannabe se oli. Mutta olipahan kumminkin =)

Kokonaisuudessaan korealainen sauna on siis melkein elämäntapa. Nyt ymmärrän miksi sauna on näille yhtä tärkeää kuin soju (paikallinen alkomahooli). Saunaan tullaan rentoutumaan, viettämään laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa siinä missä peseytymäänkin. Ja kaiken kukkuraksi systeemi on vielä tyylikäs, kaikkia aisteja miellyttävä kokonaisuus. Kerrasta koukkuun! Suosittelen vahvasti, jos joskus liikutte täällä päin!!!

Buddhalaisessa temppelissä

Busanista matka jatkui suoraan takaisin Taeguun ja Dong Hwa Sanin temppelialueelle. (kuvia tulossa jahka saan purettua kamerasta.) Muut tulivat meitä juna-asemalle vastaan, josta otimme bussin korkeammalle vuoristoon. Mitä korkeammalle vuoren kuvetta kiipesimme, sitä raskaammalta lentolaukku alkoi tuntua.

Nicolen buddy Jae Soon (Lausuttuna ei voi erottaa englantilaisesta nimestä Jason) oli kertonut, että menisimme temppelille ja nukkuisimme saunassa, jossa saisimme erityiset sauna-kaavut päällemme. Niinpä sitten päättelimme haltioissamme, että olisimme yötä temppelillä... Näin ei kuitenkaan ollut, vain temppeli oli lähinnä (pyhiin)vaelluskohde upeine maisemineen ja rakennuksineen. Muutaman munkin ja nunnankin näimme, ja juuri poislähtiessämme munkit soittivat jättirummulla upean iltarummutuksen.

Temppelin juurella söimme ravintolassa pibimpapia ja kanaa, ruokajuomana oli perinteinen korealainen kylmä vihreä tee.

Kuulostaa kokonaisuudessaan vähän pliisulta, mutta ei tuota kokemusta sanat oikein riitä kertomaan... ehkä ne kuvat sitten...

Vessapöntöillä ei saa leikkiä!!!

Niinhän sitä tuli taas opittua, ettei sitä punaista nappia saa painaa, vaikka kuinka mieli tekisi... Tämä tuli opittua naapurikaupunki Busanin irkkuravintolassa, jossa Juhon kanssa kävimme syömässä kalliit jauhelihapihvit. Aterian hinta oli lopunperin huikeasti kalliimpi kuin hotellilaskumme noin 25 neliön hotellista 200 m päästä biitsistä, 45 tuumaisella televisiolla ja poreammeella varustettuna. Noh, ainakin ruoka oli maittavaa ja mehudrinkit hyviä, vaikkei viini ollutkaan mistään kotoisin.

Yllätys odotti kuitenkin ravintolan vessassa. Pöntön vieressä oli mielenkiintoisen näköinen paneeli, jossa oli eri värisiä nappeja korealaisin kirjaimin varustettuina. Varmuuden vuoksi niissä oli myös pistekirjoitukset, mutta ei niistäkään paljoa ollut apua minun tapauksessani.

Utelias kun luonteeltani olen, päätin kokeilla mitä kaikkia hienouksia pöntöstä löytyy... Kerrankin pääsi leikkimään tälläisellä niin ettei ketään ole todistamassa... Painoin siis ensimmäistä nappia - mitään ei tapahtunut. Painoin toista, jolloin pöntön takareunaan ilmestyi tikku, joka alkoi ruiskuttaa vettä. Toiminto ei selkeästi ollut tarkoitettu käytettäväksi ilman että kukaan istuu pöntöllä, sillä kaikki vesi suihkusi suoraan vessan oveen... ja siitä norona edelleen lattialle kopin ja käytävänkin puolelle. Ehdin väistää melkein ajoissa karkuun, niin etten kastunut ihan kokonaan... Varsinainen ongelma tuli siinä vaiheessa kun pöntön sivulla kyyristellessäni odotin suihkun loppumista. Se EI nimittäin loppunut itsestään, vaan minun piti käydä uusi arpomiskierros napeista läpi että sain suihkun loppumaan... Kesti jonkun tovin ennen kun sain lattian kuivattua ja kerättyä rohkeutta tulla kopista ulos ihmisten ilmoille...

Noo, loppuilta sujui kuitenkin mukavasti - käsi kädessä kävelyä hiekkarannalla, punaviiniä rantahietikolla aaltoja kuunnellen ja lasten tähtisadetikkuja katsellen.

Ensimmäisiä valokuvia

Heips!
Ensimmäisten 2 viikon aikana räpsittyjä valokuvia voi ihmetellä TÄÄLLÄ.

Kuvia ei ole kummasti sensuroitu tai selitelty, kunhan vain yhtenä yönä värkkäsin kiireessä kansiot ja iskin nettiin. Selityksiä tullee ajan kanssa tai saa kysellä kommenteissa, spostilla tai jossain muussa viestimävälineessä.

Tuo Megon- kansio on yhden jenkkitytön räpsimiä kuvia. Eli sieltäkin löytyy aika monta kuvaa... ja niissä on vähän selvennyksiä englanniksi...

Vastakohtien maa

Tämä on varsin mielenkiintoista aikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana Korean kehitys on tapahtunut lähes eksponentiaalisesti, mutta silti kaikkea ei tietenkään olla saatu kerralla kuntoon. Niinpä maa on täynnä huipputeknologiaa ja vanhan maailman jäänteitä samaan aikaan.

Asuntolan pyykkituvassa seisoo vierekkäin LG:n uusi pyykkikone, joka pesun lisäksi kuivaakin pyykit. Sen vieressä pesualtaissa on kuitenkin 3 puista pyykkilautaa aktiivikäytössä - ei museoesineinä kuten Suomessa... Ja samaan aikaan kun korealaistyttö jynssää paitaansa pyykkilaudalla, viereisen vessan valot syttyvät ja sammuvat liiketunnistimen ohjaamina. Yksi vessapytyistä on kuitenkin meille Suomessa tuntematonta mallia - posliiniset "jalanjäljet" lattiassa, ja niiden välissä reikä lattiassa... Vieressä on huuhteluvipu, joka laskee reikään vettä asioinnin päätyttyä. Kaupoissa myynnissä on kuitenkin uudenlaisia wc- istuimia: pöntön vieressä on noin 15- näppäiminen valikko, josta saa valittua ties minkälaisia toimintoja istunnolleen. Mahtaa olla taustamusiikista bidee- huuhtelun voimakkuuteen ja ilmakuivaukseen asti :)

Kadulla mies työntää mandariinikärryjä iso kiinalaistyylinen olkihattu päässä. Viereiseen sähkötolppaan (jonka johdot roikkuvat kovin epäilyttävän näköisenä) kiipeää kaksi miestä tikapuiden varassa johtovyyhti olalla. Läheisessä supermarketissa laskunmaksun aikana minulle ojennetaan muovitikku ja elektroninen kirjotusalusta nimikirjoitusta varten normaalin kuitin ja mustekynän asemasta. Ja siihen asuntolaruokalan sormenjälkitunnistimeen en meinaa tottua vieläkään... pii-pii-pi-piii: sormenjälki tunnistetti, tervetuloa aamiaiselle!

Sateenvarjoviidakko

Taifuuni sitten päätti ohittaa Korean. Osa ihmisistä on huojentuneita, osa hieman pettyneitä. Voitte arvata kumpaan luokkaan mie kuulun... Olisi ollut siistiä kokea taifuuni O:-) Ja jäädä eloon tietysti... Taifuunista jäi jäljelle vain vesisade, johon jokainen koulumme 20 tuhannesta opiskelijasta varautui tietysti mitä kummallisimmin sateenvarjoin... Itse ostin lauantaina keskustasta jättisateenvarjon (joita en Suomessa ole koskaan edes nähnyt), jonka alle mahtuisi varmaan koko perhe ja ystäväpiiri... Sen kärjen kun tökkää maahan, niin kädensija ylettää miuta rinnan korkuudelle. Nyt on sitten asuntolan kaikki käytävät täynnä kuivuvia sateenvarjoja. Ja luentosalien ovensuut ja opettajien korokkeet on samoin katettu pienillä ja suurilla, mustilla ja kirjavilloa, jopa pitsillä koristelluilla varjoilla.

Kirjoittelen aina muistiin asioita joita pitäisi muistaa jakaa teillekin. Tärkein aihe on tietysti ruoka, mutta tänään listalla lukee Korean hintataso.

Osa asioista on ihan järjettömän halpoja. Esimerkiksi Suomessa saa Pentelin lyijytäytekynästä maksaa noin 4 euroa (toivottavasti ei mennyt veikkaus kovin pahasti pieleen), täälllä saa kynän kuin kynän alle eurolla. Myös kaikki muu kirjakaupparoina on melkein ilmaista. Halvin ravintolaruoka-annos maksoi 1000 wonia = 80 senttiä, sisältäen keiton, kimchiä ja kimbapia (lihatäytteisiä "sushirullia"). Koululla perusruoka-annos on 2500-3000 wonia = 2-2,5 euroa suurinpiirtein.

Elektroniikka puolestaan esim kannettavien tietokoneiden ja kameroiden osalta on aika lailla Suomen hintatasossa, mutta oheissälä taas on puolihintaista. Esim kuulokkeita täällä on moneen lähtöön ja kovin edullisesti, samoin hiiriä ja muita oheishärpäkkeitä aina usb- lamppuihin asti. Juho on päässyt tietokonekaapeleiden taivaaseen, ja on on viimeisen viikon aikana ostanut jo 4 erilaista kaapelia.

Gone with the wind

Ilmasto on muuttunut. Eilen ja tänään on ollut enää 24 astetta lämmintä, mikä tuntuu melkein kylmältä. Eilen istuin melkein koko päivän asuntolan ulkorappusilla pelaamassa, tekemässä läksyjä ja läiskimässä sulkapalloa.

Eilisen ja tämän päivän aikana tuuli on koko ajan pikkuhiljaa voimistunut, mikä tekee säästä entistä miellyttävämmän. Kovin paljoa miellyttävämmäksi ei voi enää kuitenkaan mennä, sillä nyt jo ovet paukkuvat ja verhot heiluvat tuulessa. Taifuuni on tulossa.

Nähtävästi tällä hetkellä Japanin päällä riehuva taifuuni Nabi , jonka on ennustettu suuntaavan seuraavaksi tänne päin. Pahimmillaan Nabi taisi olla samaa vahvuusluokkaa kuin Amerikassa riehunut Katrina (kuolleiden määrää ei olla saatu vielä laskettua, mutta lasketaan kuitenkin tuhansissa) Nabi olisi siis voimakkain taifuuni Koreassa kautta aikojen. Nähtävästi se on kuitenkin jo puhaltanut pahimman tehonsa pois, joten ainakaan paikalliset eivät näytä muuttavan käyttäytymistapojaan muuten kuin kantamalla sateenvarjoa aurinkoisellakin säällä.

Elisiis jos miusta ei kuulu pariin päivään mitään, niin tuuli on minut vienyt =)

Viikko takana

Aikaeroon alkaa melkein jo tottua, mutta ei ihan. Hassua, että olen asunut jo viikon kaupungissa, jonka keskustaa en ole edes vielä nähnyt. Huomenna lauantaina pitää suunnistaa katselemaan keskustan ihmeitä.

4 päivää luentoja on takana. Lukujärjestyksessä on korean kieltä ja historiaa, Itä-Aasian poliittisia suhteita ja eri kulttuurien välistä kommunikointia. Mahtuupa mukaan vielä E-bisnes Itä-Aasiassa. Kyseiseen alueeseen muuten lasketaan lähinnä Korean lisäksi Kiina, Japani ja Venäjän itäosa. Eli Thaimaa yms ovat sitten jo Kaakkois- Aasiaa. Opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta liian rankalta, vaikka otinkin liki maksimimäärän kursseja mitä sai valita. Täkäläiset ovat ahkeria ja huolehtivat kovasti arvosanoistaan - täällä niiillä on vissiin työmarkkinoilla pikkasen enempi painoarvoa kuin Suomessa...

Paikallisesta eläimistöstä tuttavuutta on tehty lähinnä itikoihin ja jonniilaisiin mäkäräisiin. Itikat ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ja puremat kutiavat vähintään yhtä pahasti. Huoneen lattialla mönkii säännöllisesti jotain mustia öhkömönkiäisiä, jotka mie urhoollisesti nitistän kämppiksen kiljuessa vieressä O:-) (No ei se kovin kovaa kilju, mutta kuiteski...) Puut on täynnä jotain heinäsirkan sukulaisia, noin 7 cm pitkiä otuksia, joiden ääni muistuttaa lähinnä sirkkeliä tai porakonetta. Kaukaa se käy melkein kehtolaulusta, mutta ikkunan alla sirittäessään häiritsevät jo yöunta... Olette varmasti kuulleet äänen jossain leffoissa, jossa halutaan luoda trooppista tai aavikkotunnelaa siritysäänellä.

Eilen oli viikon kuumin päivä, 34 astetta, ja kosteusprosentti aamusta noin 80. Tänään kosteutta lisäsi entisestään kun joku poika viereisessä pöydässä kippasi tarjottimensa lattialle, ja puolet keittolautasesta tuli miun niskaan. Lucky for me, se oli tyypillistä korealaista kesäruokaa, kylmää nuudelikeittoa, joten palovammoilta sentään säästyttiin.

Paikallisia ruokalajeja ollaan tähän mennessä maisteltu pulgokia, kimbapia, bipimpapia, sundubu-tsigeetä pulgogi on vieläkin ehdoton ykkönen, ensimmäisen illan ateria, jonka miun buddy sduent tarjosi meille erikoisravintolassa.

Perus aamupala asuntolan lähellä ruokalassa sisältää riisiä, kimchiä (chilillä maustettua kaalia), ylitulista keittoa, josta voi löytyä mitä tahansa (yleensä ainakin sipulia ja kaalia), paahtamattoman paahtoleivän juustosiipaleella, jonkinlaisia liha- tai kalajuttuja (en tiedä miksi muiksikaan niitä kutsua...), paistettua kananmunaa, kauralimaa (ei sitä puuroksi voi oikein sanoa, en ole uskaltanut maistaa) ja hilloa. Juomana maitoa tai vettä. Ruokavälineinä käytetään metallisia litteitä syömäpuikkoja ja lusikkaa. Päivällinen on melko samantyyppinen kuin aamupala, yleensä vähän tukevampi, ja länsimaiset ainekset (leipä, maito, muna, kauralima) on jätetty pois. Keskimäärin ruoka on melkoisen tulista, mutta mitään niin tulista en ole vielä kohdannut ettenkö olisi pystynyt syömään.

Kuuma, kuumempi, hiki!

Niin paljon on ehtinyt tapahtua 4 päivässä, etten oikein tiedä mistä päästä alottaisi... joten aloitetaan siis tyypillisestä, säästä =). Lämpöä täällä on ollut joka päivä noin 30 astetta, ja ilmankosteus on esim tänään ollut 54 %. Eli käytännössä kun astuu kämpästä ulos ja lähtee aamulla suuntaamaan kohti luentorakennuksia, on jo 10 minuutin päätä läpimärkä hiestä. Asiaa vielä tietysti auttaa pienet sadekuurot... Korealaiset näyttävätkin lähes aina kantavan sateenvarjoja mukana. Niin, ja paikallisten mielestä ilma on nyt ihanan viileä... Kuukausi sitten lämpöä oli yli 40 astetta, joka on mahtanut olla tappavaa tällä ilmankosteudella!

Meitä on täällä kaikkiaan 22 vaihtaria 6 eri maasta. Kuten jo aikasemmin sanoin, jenkkejä on eniten. Eli sen puolesta - kunnollista englantiaksenttia ei tarvi lähteä hakemaan Briteistä tai Jenkkilästä, sellaisen voi saada jopa Koreasta... Paikallisten englannintaito puolestaan on vähän niin ja näin... Täkäläiset parhaat englanninpuhujaopiskelijat ovat tasoltaan kuitenkin huonoimpien suomalaisten lukiolaisten tasoisia... Joten elkääs suomalaiset yhtään arastelko sen englantinne kanssa!!! Keskimäärin suomalaiset puhuu loistavaa englantia yleismaailmallisesti. Tuohon vitaten lainaus jenkkipoika Darianin blogista: "
But the people have been great. We have started hanging out with three students from Finland who all speak near-perfect English. One of them speaks five different languages fluently, and with time he will know Korean as well." Jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmän seikkailuista Koreassa, niin tuossa on Darienin blogin osoite: http://darienb.blogspot.com/

Ensimmäinen mielikuva miulle Koreasta oli isot eurooppalais- tyyliset autot, jotka tosin kaikki olivat merkiltään Hyndae tms. Autojen muotoilu tosin muistuttaa uskomattoman paljon Mersujen muotoilua 90- luvulla =)

Osa täkäläisistä asioista (kuten talojen sähköistys ja dormin säännöt) on kuin suoraan 70- luvulta, osa taas kuin tieteisleffasta. Missä muualla maailmassa aamupala kuitataan kantiinissa sormenjälkitunnistimella!?! Tänään käytiin rekisteröimässä meidän sormenjäljet koneelle, nyt jatkossa tarvitsee vain näyttää etusormea ruokalan ovella, niin pääsee syömään aamupalaa ja päivällistä, jotka kuuluvat asuntolamaksuun (640 euroa neljältä kuukaudelta). 100- megainen netti maksaa samalta ajalta 40 euroa.

Nyt alkaa olla kotiintuloaika ja vahvuustarkastus =) Pitää näyttää kiltiltä ja viattomalta, niin eivät arvaa minun rikkovan sääntöjä anteeksiantamattomalla tavalla... Miulla on litran pullo giniä matkalaukussa - en voinut jättää ostamatta lentokentältä kun oli niin halpaa =D

Ensikosketus Koreaan

Iltapaivaa Koreasta!
Kaksi paivaa kesti ennen kuin paasi nettiin... Eika oma netti toimi vielakaan, ollaan campuksen oleskelutilan koneilla, joista ehka joka kolmas toimii,,, Lampoa on taalla joku 30, ja kosteus kuin saunassa. Paikalliset valittavat etta on kylma =o. Tai ovat oikeastaan tyytyvaisia etta kesa meni jo- nyt on taas siedettava ilma.

Paivassa tutustuin useampaan ihmiseen kuin koko kesana Pariisissa. Tama on aikamoista kommuuniasumista, sisaltaen sitten myos ne hyvat puolet - olo on kuin isossa perheessa. Toistaiseksi "perheeseen" kuuluu korealaisia, ,jenkkeja, havajilainen ja saksalais-suomalainen meijan lisaksi. Myos pari venalaista on pyorinyt kuvioissa. Kamppiksena miulla on 20- vuotias korealaistytto, jonka nimi on eurooppalaistettuna So Young. =) Asutaan noin 8 nelion huoneessa, johon kerrossangyn lisaksi mahtuu hathataa 2 poytaa, kaappi, kenkakaappi ja tuuletin...

Ja kuten arvata saattaa, miun ajatukset pyorivat ruuan ymparilla. Tahan mennessa korealainen ruoka on ollut todella namia! Sushirullia sai 14 kpl 1,5 eurolla! Tosin taalla niita ei tayteta raa-alla kalalla,vaan esim jauhelihalla ja kasviksilla. Mikaan ei ole ollut viela LIIAN tulista. Makua kylla loytyy...

Suihkuissa on vain kylmaa vetta toistaiseksi, silla asuntola avautuu virallisesti vasta tanaan. Samoin ruokala on ollut kiinni, joten ollaan jouduttu syomaan ulkona. Kuitenkaan kylma suihku taalla ei ole kylma suomalaiselle, vaan veden lampotila on noin 18 asteen pinnassa ulkoilman lampotilasta johtuen.

Jatkoa seuraa, ,kunhan saan oman koneen nettiin. Nailla vanhoilla yhteisromuilla kirjottaminen on todella tuskaa!!! Mutta muuten taalla on kaikki oikeesti aikas huippua - nautin ainakin toistaiseksi oleskelustani ihan taysilla!

puoli tuntia aikaa lähtöön...

Eli melkein jo menossa. Lentosukat on jalassa ja laukut pakattuina. Mikkelistä lähtiessäni matkalaukku painoi vielä alle 20 kg, mutta nyt menee jo ylipainoksi =(. Käsimatkatavaroitakin on jo kaksi isoa kassia - lentolaukku ja reppu "läppärilaukkuna"... Toivottavasti ei tule sanomista.

Edessä on siis 13 tunnin lennot + muutaman tunnin odottelu lentokentillä. Onneksi on vain yksi välilasku, Frankfurtissa Saksassa. Matkavaluuttaa on sekä euroina, dollareina että Korean woneina.

Ainut epävarmuustekijä on enää suunnistaminen huomenna Korean päässä. Mitä jos kukaan ei olekaan vastassa vaikka lupasivat? Miten infora taksikuski ajamaan kampukselle, saati miten löytää oikea paikka kampukselta... Miksi meidän sähköposteihin ei olla vastattu, miksi meille ei ole lähetetty laskua syksyn oleskelusta niin kuin Tonille (kolmas lappeenrantalainen vaihtari)?

Noh, aika näyttää... huomenna ollaan paljon viisaampia =D

Lähtöjännitystä

Muutama tunti aikaa lähtöön =D tänä iltana junailen itteni Helsinkiin, josta sitten huomenna lennämme Frankfurtin kautta Seouliin ja edelleen junalla Taeguun. Pakkaaminen on yllättävän hyvällä mallilla - tavarat on lajiteltu, vaikkei mitään ole vielä laukkuun heitettykään. Yleensä olen tässä vaiheessa puoli tuntia ennen lähtöä O:-) Tosin 3 housut olisi vielä lyhentämättä ja pari paitaakin pitäisi koittaa ommella... Eli tekemistä riittää.

Tämä reilun viikon loma Suomessa on tehnyt hyvää. Olisi saanut olla vähän pitempikin, vaikka kuukauden, niin olisi ehtinyt rauhoittua enempi. Nyt on joutunut juoksemaan Helsinki-Mikkeli-Lappeenranta- väliä pää kolmantena jalkana ilman kunnollisia lepopäiviä välissä. Mutta ainakin parina yönä on tullut nukuttua iki-ihanat 8 tunnin yöunet =D Alkoivat Pariisissa olla harvinaista herkkua meikäläiselle.

Korean sää näyttää tällä hetkellä oikein mukavalta näin elokuiseksi - 28-31 asteen pinnassa pyörivät päivälämpötilat tekevät nannaa meikäläisen pohjoiselle kropalle...

Viimeinen jännitettävä asia tälle päivälle on huominen lento - matka toiselle puolelle maapalloa ei voi olla mukava ahtaassa lentokoneessa... mutta kai siitäkin selviää!

Ohi on!

Tänään vihdoin koitti töissä se päivä kun sain tarjota työkavereille hapankorppuja kylmäsavulohella ja valkosipulituorejuustolla, salmiakkia ja geisha-suklaata. Yksi ja toinen labran henkilökunnasta oli selvästi arvuutellut mielessään että tuonko jotain suomalaisia herkkuja läksiäiskahville, sen verran nopsaan ne kammioistaan hipsivät kahvinurkkaukseen.

Loppuraportin sain kuin sainkin palautettua ihan ajallaan - 10 min ennen läksiäiskahveja. Noh, ehkä siinä olisi vähän hienosäätämistä ollut, oikolukua yms, mutta menkööt. 23 sivua tuli englanninkielistä tekstiä hienoine värikuvineen. Tieteellistä raporttia se ei kyllä ole nähnytkään...

Tälle illalle olisi enää jäljellä pakkausta, punaviiniä, pyykinpesua, kasvo- ja hiusnaamiota ja lisää punaviiniä. On tuo muuttaminen sen verran ikävää puuhaa, että pakko on pakkaamista vähän viinillä höystää =). Huomenna sitten näihin aikoihin olenkin toivottavasti jo Suomessa saunan lauteilla.

Viimeiseen työviikkoon mahtui loppuraportin lisäksi vielä kunnon räkätautia vahvoine särkylääkkeineen. Buranat loppuivat, joten menin sitten täkäläiseen apteekkiin ja pyysin särkylääkettä. 200 mg ibuprofeiini tuntui liian miedolta, joten pyysin vahvempaa. Sitä saa mitä tilaa... Luulin saaneeni vastaavaa ainetta kuin Panadol on Suomessa. Paracetamol 400 mg, mukana myös kofeiinia 50 mg. Apteekkitäti painotti kovasti "tässä on sitten kodeiiniakin mukana". So what, mitä väliä.

Rupesin sitten kotona ihmettelemään että mikä kumma kodeiini, kun sitä piti niin pontevasti painottaa. Ystävämme Google osasi kertoa, että kyseessä on oopiumjohdannainen kipulääke, joka Suomessa luokitellaan huumausaineeksi (saatavilla ainuastaan reseptilääkkeenä. Aiheuttaa euforista tunnetta, myös riippuvuutta. Paketin kyljestä selvästi suomensin että nautitaan 1-2 tablettia 2-3 kertaa päivässä. Nappasin sitten kaksi tablettia naamaan. Olo parani heti. Tunnin päästä hihittelin jo itsekseni raporttia kirjotellessa, eikä uni tullut silmään vielä kahden aikaan aamuyölläkään. Aamullakin olo oli vielä hysteerisen pirteä, 2 huonosti nukutun yön väsymyksestä huolimatta...

Lounaalla iski pieni runsaudenpula. Ruokakortilla oli saldoa jäljellä 5,30 euroa - normaalisti päivässä sain kulumaan vähän alle 2 euroa. Piti sitten pyytää työkavereita avuksi, ja lopulta tarjottimeltani löytyikin pizza, salaatti, puoli litraa viiniä, 4 tölkkiä limsaa, 2 palaa jälkiruokakakkua ja 3 aprikoosia. Ja saldoakin jäi vielä 28 senttiä jäljelle... Yllättäen lounaspöydässä riitti kavereita =). Limsat ja aprikoosit otin evääksi, viini meni yhteiseen jakoon. Joten oli oikein maittava viimeinen lounas täällä Pariisissa.

Etanoita ja iltakävelyä

Ai että mitä seuraa sonnin pallien jälkeen ruokalistalle? Krapula-aamun etanapannu tietysti... Perjantai-iltana jatkoimme Akun kanssa Pariisin yöelämään tutustumista, tällä kertaa baarikierroksen voimin. Lähtiessä jo väsytti ja jalkoihin koski, joten menofiiliksen saanti vaati hyvää pohjustusta.

Kahden tintopullon ja kolmen Smirnoff- icen siivittämänä päädyimme Bastillen oopperatalon portaille tyhjentämään viimeisiä viinilasillisia. Seuraan lyöttäytyi pari venäläissyntyistä miekkosta, tosin asuinpaikka jäi hieman epäselväksi, jotain Kiovan, Pietarin ja Pariisin välimaastoa se kuitenkin oli. Toinen tunsi Suomea vähän enemmänkin - oli istunut viisi vuotta linnassa Suomessa... Syynä oli ollut kuulemma liian muhkea pankkitili... samainen kaveri oli kovasti riidanhaluisella tuulella ja kävi tönimässä muutamaa ohikulkevaa porukkaa. Kaverinsa totesi vain: "Don´t worry, he is a strong gay." Me oltiin ikäänkuin samaa seuruetta (juotu yhdessä samaa viiniä), joten meille ei käyty uhoamaan. Mielenkiintoiseksi käyvän tilanteen keskeytti pakottava tarve siirtyä lähimmän baarin naistenhuoneeseen...

Muutamassa baarissa tuli illan aikana kierrettyä. Viimeisin jäi mieleen lähinnä hintojensa puolesta - VESIPULLO 5,50 euroa!!! Johan oli ryöstöä. Kyseisessä paikassa Aku koitti saada pakkeja kauniilta tummahipiäiseltä tyttöseltä, mutta aika loppui kun klubi meni kiinni kello kolme aamuyöstä.

Siitäpä sitten tuumimaan mitä tehdä... Päätimme lähteä kävelemään suuntaan X. Näin jälkeenpäin ajatellen suunta X oli nerokkaasti valittu, sillä se oli lähes suorin reitti asunnolle. Silti reitille kertyi pituutta 9 kilometrin verran ja aikaa kului 2 tuntia. Aamuviiden jälkeen olimme onnellisesti kämpillä, samoihin aikoihin kun ensimmäiset metrot alkoivat liikkua.

Tukevat pohjat pitivät myös huolta siitä, että iltapäivällä herättyäni eivät äkilliset liikkeet tuntuneet kovin hyvältä idealta. Miellumin olisin jäänyt sängyn pohjalle. Krapula antoi vielä odotella itseään, taisi olla vielä laskuhumalan puolella. Aku sai minut kuitenkin ylös, ulos ja liikkeelle, vaikka taisin olla kohtuullisen hiljaista seuraa. Krapula löysi luokseni ravintolassa etanapannun ääressä. Pitihän niitäkin maistaa, tässä etanoiden ja sammakoiden maassa kun oltiin. Täytyy tunnustaa että maistamiseksi se jäikin. Kaksi kuudesta sain nieleskeltyä vaivalloisesti alas. Maku oli lähinnä valkosipulia ja pinaattia, mutta mokomat eivät millään tahtoneet jauhautua suussa murusiksi vaan muljahtelivat ympäri suuta. Nähtävästi suussa oli jotain vikana, sillä ankan rinta pippurikastikkeessa ja jälkiruoka suklaatorttukaan eivät oikein maistuneet... Tai sitten sattui vain huono ravintola... Kokonaislasku kahdelta hengeltä jäi vain 23 euroon, joten ei se kovin tyyristä lystiä ollut...

Hassuja tapauksia

Viimeisten 3 paivan aikana on ollut muutama aika hassunhauska tapaus, tilannekomiikkaa taynnaan...

Tiistaiaamuna nukuin pitkaksi ja jouduin menemaan toihin metrolla. Metrossa viereisella penkilla istui arviolta 45-vuotias mustaan pukuun pukeutunut kalju, tukeva liikemies lukien kirjaa kuin viimeista paivaa. Ajankulukseni mietiskelin etta mikakohan kirja mahtaa olla noin kiinnostava, kun herra ei tajua ymparoivasta maailmasta tuon taivaallista. Paksu kirja se ainakin oli... Lopulta sain kirjan kannen nakyviini ja tunnistin teoksen - uuden uutukainen Harry Potterihan herralla oli kasissaan. Lukuinto oli sita luokkaa, etta hyva kun muisti jaada oikealla pysakilla pois metrosta... Pikkasen hymyilytti =)

Eilen puolestaan oltiin viimeisimman vieraani, Akun, kanssa patonki- ja punaviinipiknikilla Notre Damen saaren karjessa. Aku siina sitten kyseli ranskalaisesta katujuopottelusta ja kertoi etta Englannissa moisesta voi saada jopa 500 punnan (?) sakot. Nojailimme puiston aitakorokkeeseen, kun yhtakkia vilkaisin taaksepain ja huomasin ihan vieressamme ylapuolella seisovat 3 poliisia. Pikkasen hymyilivat kun suomipoika veti antaumuksella tintoa pullon suusta. Noh, poliisit huomasivat meidan huomanneen heidat, joten eihan siina auttanut kuin tervehtia: Bon soir! Poliisien hymy vain leveni, ja lopulta yksi heista totesi: "Bon Apetit!" Eli se siita ranskalaisesta puistojuopottelusta - nyt sita on tehty ihan poliisien luvallakin =D

Kolmas hupaisa sattumus oli asken lounaalla. Kuvittelin ottaneeni ruoaksi perunamuusia ja lihakastiketta. Ensimmaisen suupalan jalkeen arvio vaihtui maksakastikkeeksi. Tyokaverit siina rupesivat tenttaamaan minulta etta tiedanko mita syon... Pieni oli holmistys kun tuli selvyys, ettei liha ole maksaakaan... Ja kun en ihan hetkessa ymmartanyt mita kaveri sen selitti olevan, nyokyttelin vain, niin johan alkoi tenttaus "yeah, really, don' t you belive?" Eli jotain erikoista sen oli oltava... Puolivalissa annosta sitten selvisi totuus - sonnin pallejahan mina siine popsin oikein iloisesti... Taytyy myontaa, etta en ihan koko annosta syonyt, mutta ei se ihan siihen puolivaliinkaan jaanyt... Yllattaen olin ainut koko poytaseurassa joka kyseisen ruokalajin oli valinnut.

Rasismista

Ulkomaillaolo kasvattaa monessa mielessa. Ennen tanne tuloani en ollut ihan taysin kasittanyt kuinka rasistinen maa Suomi on. Toki lehdista kuulee ja kaduilla nakee skinipoikien kayvan tummempi-ihoisten kimppuun, mutta meista jokaisesta loytyy arkipaivan rasismia jota emme edes itse valttamatta tunnista. Pinnan alla vareilee ajatus tai ehka vain tuntemus, etta kaikki vahankaan eri ihonvariset tai outoa kielta puhuvat liikkuvat pahoin aikein ja yrittavat vieda meilta jotain kallisarvoista – lompakkomme, naisemme tai henkemme.

Taalla kulttuurien ja rotujen sekoittumista on tapahtunut satojen vuosien ajan. Taalla on asuttu hienoissa kaupungeissa, rakennettu taidetta, tiedetta ja kulttuuria jo tuhannen vuoden ajan. Me suomalaiset olemme kayneet omaa henkiinjaamistaisteluamme luonnonvoimia vastaan savupirteissa ja maakuopissa viela reilut 100 vuotta sitten. Milla perusteella me miellamme itsemme paremmiksi kuin vahan eri variset ihmiset? Meita vaaleahiuksisia ja -ihoisia, vihreasilmaisia ihmisia on kuitenkin vain murto-osa kaikesta maailman vaestosta.

Asenteet iskevat vastaan jopa omassa kaveripiirissani. « kuinka sina uskalsit jutella sille, saati antaa puhelinnumerosi? » « ei tuollaisella vakisin seuraan tuppautuvalla mutiaisella voi olla kuin pahat mielessa » « onko lompakkosi varmasti tallella, siita pitaa pitaa kunnolla kiinni kun taalla on noin paljon noita neekereita? »
Hei haloo, mika meista tekee yhtaan parempia? Heissa varmasti on myos rikollista ainesta, mutta vahintaan on yhta paljon meissa suomalaisissakin. Vai mita tuumaatte niista n. 15.sta vaasalaismiehesta, jotka kimpassa hyokkasivat pesapallomailojen kanssa viime yona jordanialaismiehen pitamaan pizzeriaan hajottamaan paikkoja ja pahoinpitelemaan tyontekijoita?

Nyt puoli Eurooppaa reissanneena ja ainuttakaan uhkaavaa tilannetta kokeneena voin vakuuttaa, etta kylla niille eri rotuisille ihmisille voi, ja kannattaakin jutella. Siina oppii samalla melkoisesti seka uusista kulttuureista etta omastaan. Sita vartenhan tanne maailmalle on lahdetty, etta opitaan uutta. Ja ehka myos hieman aikuistutaan =). Heitetaan vanhat asenteet romukoppaan uusien tielta. Se vanha kulta maalaisjarki vain kannattaa pitaa mukana kaikkialla – ei valttamatta kannata lahtea intialaisen isoisan luokse yomyssyille, tai seikkailemaan pohjois-Pariisin lahioihin keskella yota. Mutta ei myoskaan tarvitse olla ylivarovainen. Ylimaaraisella varomisella ja hossottamisella saa pilattua puolet matkastaan. Vanhalla suomalaisella maalaisjarjella parjaa missa tahansa!

Katakombeja ja sammakonreisia

Viimeisimmat vieraat, Ulla ja Matti, johdattivat minut maanalaiseen Pariisiin. Sisaankaynti loytyi vain yhden metropysakin paasta kotoani, Denfert Rocheaulta. Pienessa kankkusessa jyrkkien kierreportaiden laskeutuminen syvalle maan alle katakombeihin oli aika tuskaa. Perilla odotti 1,7 kilometrin tunnelisokkelo paakalloineen ja reisiluineen. Tunnelin katosta tipahteli viela kylmaa vetta suurina pisaroina kulkijan niskaan. Oli se melkoinen kokemus, ainakin hintansa vaarti. (2,5 euroa alle 25-vuotiailta.) Katakombeista kuvia tuossa edellisen postituksen linkissa.

Katakombeilta suunnistimme Pantheonin portaille (ei raaskittu maksaa sisaanpaasya) ja syomaan. Meinasin ottaa alkuruuaksi sipulikeittoa (kun kerran Ranskassa ollaan), mutta listalta loytyikin viela ranskalaisempaa, sammakonreisia. Ulla ja Matti puolestaan tilasivat etanoita. (Molemmista tulee kuvia kunhan saan niita muokattua jarkevaan muotoon). Sammakot maistuivat aika mauttomille, en ymmarra miksi jotkut pitavat niita niin suurena herkkuna. Aika vahan lihaa niin pienessa elaimessa kuitenkaan on, joten lopulta jai jaljelle vain puoli lautasellista reisiluita... Etanat kuulemma maistuivat lahinna pinaatilta. Eli ei siis jarjettomia makuelamuksia kummaltakaan taholta. Pitanee ensi kerralla valita se sipulikeitto...

Pariisin yoelamaa

Yksi taman kesan parhaista puolista on ollut ehdottomasti vieraat. Jokaisen vieraan myota olen tehnyt jotain sellaista joka todennakoisesti olisi yksin jaanyt tekematta. Onhan tassa vieraiden kestitsemisessa toki haittapuolensa – kuukauden kun yritin selvita 2 – 6 tunnin younilla, niin jo alkoi naamasta nakya. Nyt kahtena yona olen saanut univelkaa vahemmaksi (ensimmaiset 2 yota kuukauteen kun ei ole vieraita =D) ja eron huomaa jo selvasti. Voikin siis sanoa etta loysin itseni kuukauden etsimisen jalkeen =). Ja kuten arvata saattaa, niin sangystahan se loytyi. Onneksi entista ehompana.

Suurimmillaan univaje oli viime viikolla Joelin ollessa kylassa. Harvana iltana taisimme olla ennen puoltayota asunnolla, ja pahimpana aamuna kotiintulo venyi aamukuuden paremmalle puolelle. Joel myos muistutti minulle jo unohtuneen asian nuoruudestani – kuinka kavely onkaan kivaa =D. Meidan oli alunperin tarkoitus kavella vain Sacre Coeurin portaille vahan naukkailemaan viinia, mutta niin siina vain hurahti tunti jos toinenkin ja viimeinen metro samantien. Jotenkin oli koko ajan tarkoitus ottaa taksi, tai viimeistaan yobussi keskustasta, kun housutkin hankasivat taas jalkoja verille, mutta lopulta loysimme itsemme kavelemasta nukkuvan Pariisin halki aamuyon hiljaisina tunteina. Tama kaupunki siis todella nukkuu edes muutaman tunnin yossaan. Seuraavana aamuna heratys kl 07 kahden tunnin younien jalkeen ei ollut mielta ylentava...

Seuraavana iltana istuimme viinipullon kanssa Il de Citen saaren karjessa katselemassa auringonlaskua Seinelle. Talla kertaa ehdittiin metroon... Kolmantena iltana lahdettiin jalleen Sacre Coeurille ja tavattiin toinen suomalaisporukka. Suomalaistytto Maria oli kesanvietossa Pariisissa, ja hanella oli pari reilaajapoikaa kylassa. Pojilla ei ollut seuraavaksi yoksi majapaikkaa, joten lupasin majoittaa heidat lattialleni, kun Joel jatkaisi matkaansa kohti Dublinia.

Sacre Coeurilta paadyimme laheiseen yokerhoon. Alkaa kysyko sen nimea, mutta sen tiedan kertoa, etta se on aivan Moulin Rougen kyljessa kiinni. Yokerhon hinnastoa katselimme Juhon kanssa cabareehen jonottaessamme. Talla kertaa oli mukava olla nainen. Yokerhon sisaanpaasy oli naisilta 10 euroa ja miehilta 18, sisaltaen vapaavalintaisen juoman. Yllattaen se oli minun kohdallani GT...

Nykyaan jo niin harvinainen tanssifiilis iski minuun baarissa. Teinina se oli viela lahes viikoittain, nykyaan ehka kerran pari vuodessa. Valilla kelloon vilkuillen jorasimme sitten aamuun asti, jotta metrot taas kulkisivat. Kotiinpain laksimme puoli kuuden aikaan, auringon jo noustua. Talla kertaa vahille younille jai Joel, joka kaiken kukkuraksi viela myohastyi lennoltaan ja joutui setvimaan uusia yhteyksia Dubliniin. Ennen tata kesaa termi « myohastya lennolta » on ollut minulle ihan kasittamaton ajatus. Noh, kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa...

Koreaan!

Enaa olisi Ranskassa 5 tyopaivaa jaljella. Korean matkavalmistelut tayttavat ajatukset enemman ja vahemman. Viisumihakemus kaikkine liitteineen, pankki- ja opintotukiasiat, valtakirja aidille asioiden hoitoon, vakuutukset jne.

Tana kesana media on ollut taynna Koreaa koskevaa uutisointia. Samaan aikaan hehkutetaan Etela-Korean hitech- tuotteita ja teollistumista, ja toisaalla taas puhutaan Pohjois-Korean ahdingosta ja ruokapulasta. Tuskin kukaan vaihtari (ainakaan yhta internet-addikti kuin mina) valittaa maailman verkottuneimman maan internet-yhteyksista ja uusista teknologisista saavutuksista, joita korealaisilla kuulemma testataan ennen maailmanmarkkinoille levittamista.Talla viikolla Pohjois-Korea on puolestaan ollut paivittain otsikoissa ydinaseohjelmastaan luopumisen ja 6 maan neuvotteluiden valilla. Nahtavaksi jaa johtavatko neuvottelut minkaanlaiseen tulokseen.

Kuitenkin, joka tapauksessa nama asiat tulevat vaikuttamaan meidan Koreassa oloomme. Etela ja Pohjoinenhan ovat viela virallisesti sodassa keskenaan, voimassa on vain jo 50 vuotta jatkunut aselepo. Tullaanko rauha mahdollisesti solmimaan meidan vaihtovuotemme aikana? Jos P-Korea luopuu ydinaseistaan ja Etela toimittaa sille ison kasan sahkoa, niin kuinka se vaikuttaa E-Korean omaan sahkonkulutukseen? Tuollaista maaraa uusia sahkolaitoksia ei nimittain rakenneta kaden kaanteessa, ja sahkoa saannostellaan Etelassakin jo hieman. Ainakin aikasempien vaihtoraporttien mukaan yliopiston asuntolassa saa lampiman suihkun vain 4 tunnin aikana vuorokaudessa, koska veden lammittaminen on liian kallista. Jos tuokin sahko menee jatkossa P-Koreaan, niin kylvemmeko me seuraavan vuoden kylmalla vedella?

Jos rajoja avataan, aiheuttaako elintasokuilu maiden valilla kuinka suuria levottomuuksia? Miten sukujen jalleennakeminen vaikuttaisi elamaan? Rajan sulkeminen 50 vuotta sitten nimittain hajotti perheita pahasti kun osa suvusta ja toiselle puolelle rajaa. Miten kommunismiin oppineet pohjois-korealaiset (maassa jossa jopa matkapuhelimet ovat kiellettyja) oppivat nykymaailman tavoille?

Ja sitten niita tavanomaisempia pohdintoja: saanko tyydytettya kirja-addiktiotani vaihtovuoden aikana? Eli suomennettuna loytyyko Koreasta englanninkielisia dekkareita minulle iltapalaksi =). Minkalainen on hygieniataso, loytyyko vessoista omat lavuaarit ja suihkuista myos kadessa pidettava versio, vai onko siellakin (kuten pariisilaisasunnossani) vai vetta ruiskiva suutin katonrajassa? Kuinka hoitaa henkilokohtaista hygieniaa, pudottaa painoa, ystavystya vieraiden ihmisten kanssa ja olla tekematta kovin pahoja kulttuurikommahdyksia... Kuinka loytaa perille...

Lisää kuvia

Kirjoitettavaa olisi taas viimesen viikon ajalta niin paljon, mutta aika loppuu... aikalisää odotellessa päivitin sentään vähän kuvia, sukellus maan alle Denfert Rocheaun katakombeihin löytyy täältä.

Aikaisemmin kuvaosiossa ollut kansio yleiset on tällä hetkellä päivityksen alla ja palaa jossain vaiheessa takaisin vähän järkevämmässä muodossa...

Lähipäivinä tarinaa luvassa mm. Sacre Coeurin portaista, katakombista, yövieraista, sammakonreisistä ja etanoista sekä jokaisen himoshoppaajan paratiisistä, Outlet Village La Valleesta.

Savolaiset Pariisissa

Tulihan ne sieltä, porukat kylään. Tai kyllä jo itseasiassa läksivät jo kotiakin... Etukäteen vähän jännitti järjestelyjen puolesta: vanhemmat oli ensimmäistä kertaa omatoimilomalla, minä varasin lennot ja hotellin netistä. Mutta kaikki meni kuten pitikin, paitsi että hotellin mainostamaa ilmastointia ei vain näkynyt... Tai sitten täällä päin läpiveto vessan ikkunasta makuuhuoneeseen on "ilmastointi"...

Perjantai-iltana istuttiin parantamassa maailmaa ja vaihtamassa kuulumisia vanhempien hotellihuoneessa niin kauan, että minä en uskaltanu enää lähteä yksin metrolla kotiin. (Tulipa sitten varattua se hotelli Pariisin levottomimmalta alueelta, Boulevard de Clichyltä, joka myos Pigallena tunnetaan...) Niinpä jäin sitten loisimaan hotelliin minäkin. Tuli tyhjennettyä kokonainen ginipullo...

Lauantaina tehtiin perinteistä turistikierrosta Notre Damesta Louvren läpi Tuiliriesille, Concordelle ja Champs Elyseen läpi Riemukaarelle. Minäkin kiipesin ensimmäistä kertaa koko kesäna Riemukaaren katolle.

Sunnuntai oli miun kolmas yritys lähteä Versaillesiin, mutta jälleen kerran meni uusiksi... Päivä oli sateinen, ja tuumasimme viettää sen la Villettessä, tiedekeskuksessa Siellä oli monenmoista nähtävää, erikoisleffasta planetaarioon, pikkunäyttelyistä puhumattakaan. Joskus muksuna (ehkä 11v) olen käynyt Vantaalla Heurekassa, mutta sen reissun muistot ylittivät la Villetten kokemukset. Pitänee käydä uudestaan Heurekassa ennen Koreaan lähtoä, niin näkee kultaako aika muistot vai onko se ihan oikeasti hienompi.

Sunnuntai-iltaan kuului myos piknikki Cite Universitella sekä jokiristeily Seinellä. Maanantaina vanhemmat kiipesivät Eiffeliin, ja käytiin syomässä Chateau briandit ihan pitkChateau briandn kaavan mukaan.

Viikonlopun huippuhetkiä oli nähdä vuosisadan parkeeraus. Tai oikeastaan parkkiruudusta poistuminen. Kadun varressa oli tilaa ehkä noin 2 metriä, ja siihen väliin auto oli tungettu. Puskurien molemmin puolin oli noin 20 cm tilaa ennen seuraavia autoja. Mutta ei hätää, kuski oli varautunut. Auton ympärille oli pingotettu koysi, jossa seka etu- että takapuskurin kohdalla oli veneen lepuuttajat (muoviset tormäyssuojat). Niinpä parkkiruudusta poistuttaessa kuski sai rauhassa ottaa kontaktia edellisiin autoihin, kun lepuuttaja otti aina ensimmäisen osuman. Vieläkin harmittaa, ettei ollut kameraa hollilla!!!

Seuraava vieras, Joel, tulee tänä iltana. Huomenna on toissä harjottelun loppuraportin esittäminen pomoportaalle... IIKS!!! Mutta eipähän ole enää kuin 12 tyopäivää jäljellä =D

Ihmisia

Ja ettei edellisesta viestista jaisi kokonaan pelkka valitusvaikutus, niin jatketaanpa kirjottamalla ihmisista. Jokaisella on varmaan jonkinlainen kasitys pariisittaresta. Kerrottakoon etta yhtaan sellaista ei ole tullut viela vastaan, enimmakseen nama ovat ihan normaaleja ihmisia. Pukeutuvat ehka vahan huolitellummin kuin suomalaiset (naiset eivat pida urheilusandaaleja tyokenkinaan) ja pitavat enemman hameita, myos hyvin minimittaisia. Suurin osa pariisilaisista on laihoja, mutta kylla ylipainoisiakin mahtuu mukaan. Pariisilaiset rakastavat yksityisautoilua, ja tiet ovat tuntitolkulla aivan tukossa kun kaikki haluavat samaan paikkaan, ja vain "koyhat" kayttavat maaiman parhaimpiin kuuluvaa joukkoliikennetta.

En muista olenko jo kertonut pariisilaisten ruokaostoksista, jotka jo kaupassa kasataan pyorilla vedettaviin ostoskasseihin, samanlaisiin joita Suomessa kayttavat vain mummot. Taalla ei herata ihmetysta nahda tummaan pukuun pukeutuneen liikemiehen pakkaavan ruokia vetokarryyn - tai vaihtoehtoisesti vanhemman herrasmiehen kayttavan lentolaukkua samaan tarkoitukseen. Jos ostoksia ei vedeta perassa, ne kannetaan muovipusseissa, ei koskaan repuissa.

Tuttuja ihmisia:
Laboratorion sihteeri Veronique on lahinna pariisittaren stereotyyppia. Noin 50- vuotias nainen, aina pikkurillinkyntta myoten huoliteltu ja hyvantuoksuinen, yleensa myos ystavallinen.

Isopomo, labran paallikko Paillere. Viettaa suurimman osan ajastaan reissaten, mutta on aina tavatessa ystavallinen. Muut harjottelijat miettivat etta se on todennakoisesti homo.

Dabbene, minun tutori, pomoportaasta kaikkein epasovinnaisin, vahan Homer Simpson- tyylinen, maan huippututkijoita omalla alallaan. Jostain syysta jai vahan kaukaiseksi.

Rouva mutturasuu, vieruskaverin tutori. Tervehtii kaytavalla, mutta puhuu narisevalla aanella ja on aina yhta akaisen nakoinen. Kerran paasin todistamaan ranskalaisen temperamentin rajahdysta, vaikken ymmartanyt sanaakaan.

Paul: Chloén tutor, nuorin tutkijoista, kattelee meidat joka aamu lapi ja tervehtii silmiin katsoen "Bonjour Kaisa". Ikansa puolesta on lahempana meita harjottelijoita, mutta virkansa puolesta taas pomoporrasta. Yrittaa palloilla siina valilla.

Alberto: italialainen tutkija, puhuu ranskaa hauskalla rrr-korostuksella. Pilketta silmakulmassa vaikka muille jakaa. Italialaisittain siis syntymaflirtti.

Théobold (tai jotainsinnepäin): Nuorempia tyontekijoita (kuten Albertokin), pilketta riittaa hanenkin silmakulmissaan. Ainut vakkareista joka antaa poskipusut ja tekee sen niin energisesti ikaankuin poreillen, etta siita tulee aina hyvalle mielelle.

Ja sitten nama harjottelijat:
Cédrik istuu vieressa. Syvasti uskonnollinen, mista nama muut sille vahan nyrpistelevat. Muutenkin vahan pihalla muiden kuvioista. Alunperin ei juuri jutellut, mutta nykyaan jo vahan enempi.
Stefan: Alunperin istui samassa huoneessa, mutta kun perakopista vapautui paikka, niin katosi sinne - paremman seuran toivossa kenties =)

Vincént: Ehdoton suosikkini, tosin lopetti jo tyot. Oli kevaalla ensimmainen joka jutteli miulle. Punainen tukka ja enemman tyylitajua kuin muilla yhteensa.

Pierre: Hiljainen neropatti. Aluksi ihmettelin miksei juttele miulle, mutta sitten huomasin ettei se paljoa muillekaan puhu. Seuraa kylla tilannetta ja nauraa mukana. Englanti ei oikein suju. Aloittaa vaikkarin (vaitoskirjan) syksylla Tolousessa.

Marx: kaveleva energiapommi, koko ajan aanessa ja elavoittaa puhettaan aaniefekteilla ja vartalollaan. Syntynyt Madagasgarilla. Juttelee miulle enempi. Talla viikolla on ollut kovin hiljaista kun Marx on lomalla. Tykkasi suomalaisesta musiikista ja salmiakista =). Muuttaa lansirannikolle bungaloviin surffaamaan ja tekemaan väitöskirjaa.

Chloé: ainut tytto miun lisaksi. Juttelee miulle toiseksi eniten porukasta. Ei ihan aina olla samalla aaltopituudella, mutta suurimman osan ajasta ainakin lähellä. Suunnittelee muuttoa Saksaan tekemaan väitöskirjaa.

Eli en mie ihan yksin taalla ole, mutta ei naiden kanssa hirveasti tule juteltua. Paaosin juttelevat keskenaan ranskaa ja silloin talloin miun kanssa pari lausetta englantia. Nyt hiljaisuuden oikein aistii, kun on pari viikkoa paassyt juttelemaan suomea oikein kunnolla pitkasta aikaa. Se varmaan toi koti-ikavankin, kun ensimmaiset 2 kk menivat ongelmitta.

Motivaatiopula

iski taas taydella tehollaan. Kaikki tuntuu turhalta, tama tyo, opiskelu, Koreaan lahto. Toita olisi jaljella 14 paivaa, ja ensi keskiviikkona pitaisi esittaa labran paallikolle hieno slideshow tutkimustuloksista. Ongelma vain on etta ei ole niita tuloksia. Sitten jaisi 7 paivaa aikaa kirjottaa hieno harjotteluraportti omalle pomolle. Raporttiin pitaisi kirjottaa mita olen taalla tehnyt, teoriaa ja tutkimustuloksia, omia paatelmia. Joopajoo. Tullee lyhyt raportti: "tutkimukset tyssasivat teknisiin vaikeuksiin, joiden kanssa painittiinkin sitten koko kesa..." Talla hetkella on aika hallavalia- asenne koko raportinkin kanssa, kunhan jotain saa kyhattya edes kasaan. Ei niille ole minusta ollut mitaan hyotya taalla, pikemminkin pain vastoin ajan ja rahan haaskausta. Noh, ehka nama toiset harjottelijat ovat ainakin paasseet treenaamaan englantiaan miun kanssa. Yksi siita jo kommentoikin, etta oli saanut palautetta kesan aikana kehittyneesta kielitaidostaan.

Alkaisi kylla olla jo aika karistaa taman maan tomut jaloista. Ainua mika tassa lahinna vahan harmittaa, on se kun mietin etta aiheutuuko tasta miun kykenemattomyydestani mitaan ongelmia Riitalle, sille proffalle joka miut tanne jarkkasi. Vaikka yritinhan mie niita varoittaa... Taysin eri alan ihmisella ei ole ihan hirmu hyvat lahtokohdat alkaa tekemaan tieteellista tutkimusta taman tasoisessa mestassa.

Voi masennus, onneksi on sentaan viikonloppu edessa!

Konitohtori

Niin siina sitten kavi, etta ei tainnu olla mikaan kovin ammattitaitoinen tohtori se maanantainen laakari... Kuulemma taalla on ihan normaalia, etta laakarin vastaanotto on normaalissa kerrostalo-asunnossa ja laakari ite kuin bileisiin pukeutunut... Mitas sita suotta valkeaa takkia ja steriilia ymparistoa!

Vaikka tavattiin liki puoli tuntia sen lekurin kanssa niita rokotusohjeita, joissa sanottiin etta piikki pistetaan ihon alle (s.c.), ja mietittiin etta mitahan se mahtaa tarkoittaa, niin silti se sitten meni vaarin. Eli laakari iski piikin kankkuun, lihakseen, ja nyt on ollut takamus puuduksissa pari paivaa....

Eilen sitten kyselin rokotusjuttuja yhdelta kaverilta, niin se oli aika ihmeissaan kun ei laakari tienny mita (s.c.) tarkottaa... Eli juurikin ihon alle - ei lihakseen... Mutta ei siita kuulema kovin pahoja seuraamuksia voi tulla... Ja sikakallis laakarikin se oli - 40 euroa otti pelkasta piikityksesta...

Noh, sitten sen seuraavan piikin kanssa rupesin miettimaan, etten ala kaymaan samaa rumbaa uusiksi. Isi saa pistaa sen! =D Katotaan sitten etta kuinka onnistuu ja joudunko sairaalahoitoon - ohjeessa kun kehoitetaan pysymaan sivistuksen parissa ainakin 10 paivaa, etta paasee pikaisesti hoitoon tarvittaessa...

Aivokuumetta ja lääkärileikkejä

Huoh!
Korean keikkaa varten suosittelivat Suomessa rokotetta Japanin aivokuumetta vastaan. Ongelmaksi näytti jo keväällä muodostuvan piikitysaikataulu - piikit kun pitäisi ottaa 3 piikkiä kuukauden sisällä tiettyinä päivinä. Noh, minä sitten nohevana tyttönä tuumin että yritän löytää Ranskasta lääkärin joka miuta piikittelee, ja joku saa tuoda rokotemömmöt miulle tuliaisina.

Kaikki näytti menevän hyvin, kun töissä lopulta löysin laboratorion päällikön, joka soitteli miun puolesta työterveysasemalle ja sopi, että ne piikittää miut, kunhan tuon ite ampullit ja suomalaisen lääkärintodistuksen paikan päälle. Toisin kävi. Tänä aamuna marssin kylmälaukun kanssa lääkäriasemalle, josta onneksi löytyi englantia siedettävästi taitava täti-ihminen. Älämölö nousi vasta kun tajusivat minun haluavan sellaista piikkiä, jota ei yleensä KUKAAN piikitä Ranskassa - täkäläiset ottavat aivokuumerokotteen reissuun lähtiessään endeemisellä alueella paikan päällä. Säädettiin siinä sitten pari tuntia jos jollakin kielellä niin, että varasivat miulle iltaseitsemäksi ajan yhdeltä yksityislääkäriltä keskustasta...

Otin sitten tunnin ennakkoa töistä ja läksin ihmettelemään lääkäriä. Asema löytyi ihan kohtuullisen helposti, oli asuintalon kolmannessa kerroksessa ihan normaalin näköinen huoneisto, jossa vastaanottoa piti 2 noin 50-vuotiasta lääkäritätiä. Täällä lääkäritädit eivät pukeudu valkoiseen takkiin, vaan molemmat olivat pikemminkin kapakkaan lähdössä. Miun lääkäriksi osoittautuva oli pukeutunut punaiseen vinoonleikattuun silkkihameeseen ja mustaan tiukkaan toppiin... Vastaanotto muistutti lähinnä kotitoimistoa - steriiliyttä löytyi vain desinfiointiainepullosta lääkekaapista. Muu huone oli paperin ja ties minkä krääsän peitossa.

Tulkkasimme rokotusohjeita monella kielellä, mutta oleellisinta ei löytynyt - mihin kohtaan piikki pistetään. Lääkäri alkoi jo näyttää hermostuneelta, kun lopulta komensi miulta housut kinttuun ja tuikkasi piikin pakaraan. Kun kaikki alkoi jo olla kunnossa, kysyin että kai hän voi pistää ensi viikolla sen seuraavankin piikin... Mutta eikös mitä - kaupungin nähtävästi ainua lääkäri, joka suostuu pistämään, jää lomille torstaina... Nyt pitää sitten löytää joku toinen yhtä hullu ja selittää koko rumba alusta... Tää ei haluu!!! Tää paikka on jo nähty - voisin lähtä jo itekin kotiin...

Kotisivut kuntoon ja kuvat nettiin!

Elikkäs nyt sain vihdoin kuvien nettiin laittamisen toimimaan ja kotisivut päivitettyä. Löytyvät siis osoitteesta
http://jumi.lut.fi/~lappetel/
, josta kun klikkailee linkkiä Ranska 2005 tai Englanti 2005, niin pääsee uusimpiin kuviin. Ranskan kuvat on vielä vähän kökösti jaoteltu, kun niitä tulee koko ajan lisää. Siihen tullee syksymmällä parannusta, kun poistun maasta ja alan säätää Korean kuvien kanssa =)

Maailman kuuluisin cabaret- Punainen mylly

Olihan se kerran elämässä koettava, kuuluisa Moulin Rouge. Paljon sitä on kehuttu, paljon moitittu, paljon se maksoi, mutta silti oli kokemisen arvoinen. Jos oikein kunnolla suostuttelette, niin olen ehkä houkuteltavissa uusintaankin seuraavan kuukauden sisällä O:-) Lippu kustansi 87 euroa per nuppi, mutta yllätyksenä sisälsi myös pullollisen shampanjaa. Ja siis ihan aitoa tavaraa, eikä mitään Elyseetä.

En olisi uskonut että ihmisruumis kykenee tuohon kaikkeen! Perinteisen cancan- tanssin, vähäpukeisten tyttöjen (Juho sekosi jo laskuissa että montako paljasta rintaa näki) ja jalanheilutusten lisäksi esitys oli "telinevoimistelua", pantomiimia ja sirkusta. Kaikenkaikkiaan taiteilijoita oli noin 50, ja esitys kesti noin 2 tuntia. Koko ajan oli fiilis "ei kai tämä vain vielä lopu?!?!" Minulle esityksen kohokohta oli kahden miehen pari"tanssi"numero, joka sisälsi lähinnä tanssillista akrobatiaa mm. päälläseisontaa jalustana tanssipartnerin pää tai käsinseisonta yhdellä kädellä partnerin kädellä. Eikä se päättynyt pelkkään akrobatiaan, vaan tanssikuviot oli mukana... Jotain aivan uskomatonta.

Nooh, kaikki eivät olleet aivan yhtä hullaantuneita esityksestä. Edessämme oli pöydällinen aasialaisia turisteja, joista seurueen naiset näyttivät vaipuvan suorastaan uneen. Pöytään jäi myös korkkaamatta kaksi kolmesta shampanjapullosta... Hieman syyhytti teekkaritytön sormet, mutta ei sentään niin paljoa kuin alaskalaisrouvalla hänen hieman erehtyessään avaamaan meille tarjottua shampanjapulloa jopa ennen tarjoilijan tuloa. Saipahan sitten uusi hieno bilepaitakin shampanjakasteen, kun sitä kerran riitti ihan hölvättäväksi asti...

Mutta siis tiivistettynä: upeata, mahtavaa, suosittelen lämpimästi! Mustasukkaiset vaimot elkööt vaivautuko, sillä paljasta pintaa riittää katseltavaksi, mutta kaikenkaikkiaan show on tanssia, ei erotiikkaa eikä edes pehmopornoa. '

Mitä minulle sitten päällimmäiseksi jäi mieleen? Kutkuttavan hivelevä tunnelma ennen shown alkua, kun ei vielä oikein tiedä mitä tuleman pitää. Satojen shampanjapullojen korkkien poksahtelu yhtäaikaa, vähän kuin popcorn-kone. Tanssinumeroiden aikana hiljaisuus kun yleisö unohtaa hengittää yhtäaikaisesti ja hetken päästä yheinen huokaus tai voihkausu. Hilpeä hiprakka esityksen jälkeen kun vielä tyhjensimme pöytänaapurien shampanjapullon pohjat - heille ei kuohujuoma näyttänyt maistuvan... Ensiyrittämällä lennosta kaapattu taksi, jolle ajo-ohjeet sain annettua "puhtaalla" ranskankielellä, melkein ajettu kolari ja ihmettely, eikö tämä matka koskaan lopu. Taksi tuli sitten lopunperin kustantamaan 17,50 euroa noin 8 kilometrin matkasta, mikä ei ole ihan kamala hinta suomalaiselle maksettuna aamuyön tunteina.

Grillibileet brasilialaisittain

Eilen oli Pavillion du Cambodgen kesägrillibileet, joissa vanhat asukit hyvästeltiin ja uudet toivotettiin tervetulleiksi. Päätettiin käydä Juhon kanssa kurkistamassa biletystä pyykkäyksen lomassa. Noh, pyykkituvassa rupesimme juttusille brasilialaispojan, "Ehiken" kanssa. Ei hajuakaan kuinka tuo nimi pitäisi kirjottaa, mutta on kuulemma portugalilainen väännös Henrystä. Juttelimme sitten pyykkituvassa puolisen tuntia, kunnes sinne saapui pojan kaveriseurue, brassityttöjä minimekoissa. =D Yksi tytöistä kuulemma oli kovasti vailla seuraa jonka kanssa puhua englantia, joten lyöttäydyimme siis kimppaan grillijuhlissa.

Vierähti pullo poikineen viiniä, valkoista, vaaleanpunaista ja tummempaa. Ehkä lisukkeena oli vielä Smirnoff Ice- kopioita jokunen puteli kielenkantoja irroittamassa. Porukka oli jokseenkin kansainvälistä - 20 opiskelijaa ympäri maailmaa opiskelemassa erillistä koulutusohjelmaa ranskaksi. Brassikulttuurin ohella tutustuimme japanilaiseen ja korealaiseen elämänmenoon. Jälkimmäinen kiinnosti suuresti, sattuneesta syystä. Korealaiset ihmettelivät kovasti meidän kaupunkivalintaamme - kuulemma Daegu on "very hard city", lähinnä kai ilmaston puolelta. Korealaiskulttuurista mielnkiintoisimpana (hmmh...) osana jäi mieleen korealaisten viinaanmenevyys... Kuulemma siellä ryypätään ihan kunnolla. Ryypätään ja juhlitaan =D Ja minua pikkasen lohdutti sekin, että siellä ei katota pitkään tyttöä joka on niin hurja että juo alkomahoolia...

Brassikulttuurista mielenkiintoisimpana piirteenä nousi esiin eriarvoisuus. Kuulemma 1 % väestöstä omistaa 90 % maasta ja rahasta. Ei kuulosta järin reilulta. Suurin osa ihmisistä (en muista prosenttilukuja) tulee toimeen alle 100 euron kuukausituloilla. Oli aika mielenkiintoista vertailla kulttuureita. Yllättäen juttukumppanit kuuluivat siihen yläluokkaan, mutta tiedostivat ongelman ja tunnustivat oma-aloitteisesti asioiden olevan meillä Suomessa paremmin.

Mitäkä muuta? Noh, brassitytöt olivat kauniita, pukeutuivat lyhyisiin mekkoihin ja tanssivat paljon. Ja olivat miuta enemmän humalassa. Sambaa eivät sentään suostuneet tanssimaan bikineissä huonon musiikkivalikoiman takia. Mutta oikein mielenkiintoista sakkia siis!