Big Brother

Tällä hetkellä vituttaa tämä Isoveli- yhteiskunta vallan kamalasti. Kaipa se yhteiskunnan nimiin menee, että täysi-ikäisiä ihmisiä hyysätään kuin 14- vuotiaita, mistä sitten johtuukin, että yliopistoelämä on kuin ikuista rippikoululeiriä... Juhon kämppistä on suuresti järkyttänyt, että me haluamme tutustua naapurikaupunkeihin - siellä kun on NIIN vaarallista...

Tämän päivän sarvi otsaan nousi uusista sääntöpykälistä. Saimme eilen oikein paperin, jossa todettiin että kengät on otettava huoneisiin sisälle, paitsi jos ne ovat märät, niin saa jättää käytävään kuivumaan kunhan nostaa ne seinää vasten pystyyn. Kuitenkin jos jätät kuivat kengät kuivumaan käytävään, niin ne kerätään pois ja heitetään roskalavalle...

Noh, 10 tuntia nootin antamisen jälkeen menin aamusuihkuun (täällä kukaan ei kuvittelekaan käyvänsä suihkussa paljain jaloin, vaan sandaalit jalassa) ja huoneeseen palattuani nostin suihkusandaalit kuivumaan käytävän seinän vierustalle. Koulupäivän jälkeen palasin suoraan viimeiseltä luennolta kämpille, niin kengät olivat kadonneet. Jumalauta, luuleeko ne oikeesti, että mie istun koko päivän siinä käytävässä vahtimassa milloin ne kengät on kuivat!?!?!? Tai otan kenties 5-10 min välitunnilla taksin asunnolle tarkastamaan asiaa tunnin välein? Jos kerran ei ole mahdollista edes palata suoraan koulusta niitä nostamaan takaisin sisälle... Entä sellaiset päivät kun käyn 2 kertaa päivässä suihkussa? Eiväthän kengät juuri ehdi kuivuakaan välissä!!!

Kenkäruljanssin lisäksi puhinaa aiheutti samassa nootissa ollut pykälä pyykinkuivaustelineiden pitämisestä 8 neliön huoneissamme. Tänne ei kertakaikkiaan mahdu täkäläinen normiteline, saati sitten kaksi kappaletta (onnistumme aina kämppiksen kanssa pesemään pyykkiä samana päivänä...) Kuivaustelineiden pito käytävässä on sallittu vain la-su, ja vain sen hetken kun vaatteet on vielä märkiä... Jos ne ehtii kuivua huomaamattasi, niin........

Ja nähtävästi kaiken tämän hässäkän pääsyynä on yliopistomme rehtorin (President of Keimyung University) vierailu asuntoloissa... Kaiken pitää olla putsattu ja puunattu. Pidetään jopa siivouskilpailuita huoneiden välillä, jotta saadaan kaikki näyttämään hyvältä...

T. Ärräpäitä päästelevä tinttapää, joka hipsii täyttämään poistumislupalappua viikonlopun varalle - on tarkoitus repäistä ja lähteä tutustumaan Souliin...

Opiskelua korealaisittain

Meillä on yksi kurssi täällä, johon mie vuoroin olen vihastunut, vuoroin ihastunut. Kurssi on nimeltään cross-cultural communications, joten aihe on sinällään mielenkiintoinen. Opiskelijoita on liki puolet ulkkareita ja puolet Korealaisia, sekin poikkeuksellista näissä vaihtarikursseissa.

Professori on noin 30-vuotias korelaismies, joka ei arvosta omaa kulttuuriaan pätkääkään. On saanut oman koulutuksensa Jenkeissä, ja pitää kaikkea ulkomaalaista parempana kuin korealaista. Myös oppilaitaan. Harva se tunti hän vertaa korealaisia meihin vaihtareihin, ja aina niin päin, että me olemme NIIN paljon parempia. Ja koska hän on opiskellut Jenkeissä, niin hänkin on sitten sitä ylempää sakkia. Ja jos korealaiset opiskelijat tekevät kovasti töitä, hekin voivat länsimaistua.

Kaksi luentokertaa on täytynyt perua, koska vaihtareilla on ollut muuta ohjelmaa... Noh, tästä hyvästä korealaiset sitten joutuvat pitämään 10 min esitelmän jostain korealaisen kulttuurin ristiriitaisesta aiheesta... Ja mitä vaihtareiden pitää puolestaan tehdä? Lähteä ravintolaillalliselle proffan kanssa, proffan piikkiin... Elämä on epäreilua! Noh, kerrankin on kiva olla voittajan puolella...

Välikokeet lähestyvät, ainut jota jännitän, on korean kieli. Ei ole miun vahvinta osaamisaluetta... Korealaiset panikoivat ja jännittävät opintojensa kanssa paljon enemmän kuin suomalaiset. Täällä kaikki tahtovat saasa arvosanan A+. Lappeenrannassa 3 on hyvä arvosana.... Englannin kielikokeista (varsinkin TOFELista) on saatava huippupisteet, jos kuvitteleekaan saavansa jonkinlaisen työpaikan... Läksyjä tulee joka tunnilla ihan kuin yläasteella, ja paikalliset (ja jenkit) ovat kauhuissaan, kun minä lintsaan keskimäärin kerran viikossa luennolta... Noh, vielä enempi kauhistuivat kun kerroin, että Suomessa jätän väliin keskimäärin 70% luennoista... Noh, ne on niitä kulttuurieroja... Tähän asti tärkein oppi jonka olen täällä oppinut, on ollut arvostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Meillä on loppujen lopuksi kaikki paremmin kuin hyvin!

Korealaista saunakulttuuria

Ja hikisen päivän päätteeksi koitti yö saunassa... Korealainen saunakulttuuri on jotain aivan muuta kuin suomalainen mielikuvitus osaa loihtia. Tällä kertaa yllätys oli varsin positiiviseen suuntaan, alkuhämmennyksestä toivuttuani...

Etukäteen tiesin korealaisesta saunasta vain, että siellä ei viuhdota vastalla, vaan hangataan ihoa jonkinlaisella pesukintaalla. Ja ettei lämpötila ole yhtä kuuma kuin suomalaisissa saunoissa, vaan voi jäädä jopa 40 asteeseen.

Ovella maksoimme 7000 wonin (noin 6 euron) sisäänpääsymaksun, ja meidät ohjattiin naisten tiloihin ja miehet omalle puolelleen. Saimme minikokoiset pyyhkeet, shortsit ja t-paidat. Naisten tiloissa (ei sitä oikein voi pelkäksi pukuhuoneeksi sanoa, se sisälti niin paljon muutakin) vahvistui uusi osa korealaisesta kulttuurista: omaa ruumista ei hävetä, vaan se on normaali osa arkipäivää. Naisia lojui päiväunilla bambumatoilla alasti, toiset katsoivat 60-tuumaista televisiota pelkissä shortseissa ja kolmannet kuivattelivat hiuksiaan ja meikkasivat peilin edessä aivan luonnollisesti rinnat paljaina. Toki ainakin puolella ihmisistä oli paita päällä, eli eivät kaikki sentään rintojaan esitelleet =)

Pesutiloissa oli kylmä- ja kuumavesialtaat, lähinnä lilluttelua varten, sopivan syvyisiä että niissä pystyi istumaan pohjassa kaulaansa myöten. Suihkupuolella oli pieniä muovituoleja, joilla naiset istuivat vierivieressä hankaamassa itseään pesukintailla. Täällä oli myös kädessä pidettäviä suihkuja, jotka puuttuvat kokonaan asuntolastamme.

Kun peseytymisvaihe oli ohi, olin vähän ihmeissäni - tässäkö tämä nyt oli? Tätäkö nämä kutsuvat saunaksi, tämähän oli lähinnä pesula... Noh, kiltisti kuitenkin seurasin tyttöjä takaisin vaatelokerolle ja puin saunan shortsit ja t-paidan päälle. Otimme hissin 3 kerrosta ylöspäin, josta varsinaiset saunatilat (yhteiset miehille ja naisille) sitten vasta alkoivat...

Saunan keskustila oli suuri parkettilaminaattilattialla varustettu huone, jossa lojui sikinsokin ihmisiä. Nurkassa oli jälleen 60" televisio, joka tällä kertaa syyti jalkapalloa. Yhdellä seinällä oli kanttiini, josta sai ostaa haluamaansa juomista jääpaloja täynnä olevaan urheilujuomapulloon. Olipa tarjolla myös mm. keitettyjä kananmunia, sipsejä ja makkaroita tikun nokassa.

Yhdellä salin seinistä oli useita lasiovia, joiden päällä oli valotaululla numeroita: 41, 52 jne... kuvasivat siis huoneen lämpötilaa. Sisällä oli jälleen bambumatoilla varustettu huone, jossa ihmisiä lojui lattialla (minkäänlaisia istuimia ei ollut) osa jopa unessa. Mukava, rentouttava paikka. Kuumin huoneista oli 80´C, ja siellä oli puiset lauteet. Seinällä oli tiimalasi näyttämässä hetkeä, jolloin ihmisten pitäisi poistua viileämpien tilojan pariin. Kaksi erikoisinta saunaa olivat jäähuone (noin -5´C) ja kartion mallinen superkuuma sauna (jossa ei ollut lämpömittaria), mutta lattia oli matoista huolimatta niin kuuma, että jalkapohjat meinasivat palaa.

Ihmiset siis vaelsivat saunasta toiseen, ottivat vähän välipalaa, rentoutuivat, katsoivat televisiota, vaihtoivat uusimpia juoruja, ihmettelivät outoja länsimaisia ihmisiä, tai pelasivat tietokoneilla verkkopelejä!!! Todentotta, päähallin nurkassa oli 4 tietokonetta, joiden päätarkoitus oli nähtävästi tarjota nuorisolle mahdollisuus verkkopeleihin. Toki niillä pääsi muutakin tekemään internetissä, mutta vähintään 3 neljästä koneesta oli lähes koko yön pelikäytössä. Tietokoneita SAUNASSA!!! Okei, kyllä ihmisillä oli kännyköitäkin niiden t-paitojen taskuissa. (kaikilla ihan pikkulapsia lukuunottamatta oli siis samanlaiset paidat ja shortsit, eikä vaatteita riisuttu saunahuoneeseen mennessä.) Viileissä tiloissa ja miedoimmissa saunoissa niitä sitten räpläsi yksi jos toinen kylpijä.

Itse päähalliin jäi yöksi noin 20 ihmistä, naisten puolelle (jossa oli myös erillinen huone ihan vain nukkumista varten) varmaan vähintään saman verran. Täkäläiset tykkäävät nukkua kovalla alustalla, eivätkä piittaa pätkääkään patjan tuomista mukavuuksista. Niinpä asuntolankin patjat ovat max 5 cm paksuja, ja yhtä mukavia nukkua kuin suomalaiset petauspatjat paljaaltaan käytettyinä. Noh, saunassa kuitenkaan ei ollut edes patjoja, vain bambumattoja ja isoja ruskeita froteepyyhkeitä peitoiksi tarkotettuina.

Muita palveluita saunasta löytyi hierontaa (mie kokeilin mieshierojaa, ja sain varmaan elämäni parhaan hieronnan, tunnin käsittely hintaan 24 euroa, jenkkityttö Nicole kävi naisten osastolla hieronnassa ja norjalainen Katrina niinikään naisten puolella ihohoidossa, joka sisälsi erilaisia kasvonaamioita ja hierontoja yläkropan alueelle, sisältäen myös rinnat...) Kaikkein erikoisin hoitohuoneista (kurkistin vain ovelta...) oli huone, jossa oli pehmustettuja tuoleja, joiden keskellä oli noin 15 cm halkaisijaltaan oleva reikä. Tuolin alle reiän kohdalle laitettiin kuppi, jossa oli jotain yrteiltä näyttäviä ja tuoksuvia juttuja. Kuppiin laitettiin nähtävästi virta päälle, jolloin varsinainen hoito alkaa... Hoidon vaikutuksista tjsp en tiedä, mutta itse hoito voi olla varsin mielenkiintoista... Niinjajuu, hoidettavan henkilön hartioille laitettiin muoviviitta, jotta koko komeus ei paljastu jokaiselle ovesta kurkistavalle ihmiselle...'

Miun hieronta ei varsinaisesti ollut tavallista hierontaa, vaan jotain muuta, joka tehtiin nähtävästi itämaisten perinteiden mukaan. Lihasten mutustelun lisäksi jäsenten liikeratoja pyöriteltiin, ja esim. jalkojen hieronta jalkapohjista nivusiin tapahtui hierojan omilla jaloilla (hieroja siis seisoi hierontapöydällä lähes koko painollaan miun jalkojen päällä...) Ainut huono puoli käsittelyssä oli, että se oli aivan liian addiktiivista - nyt jo haluaisin mennä uudestaan!!!

Suomalainenkin sauna löytyi naisten osastolta. En tosin aamuvarhain uskaltanut kovin syvällistä tutkimusta tekemään, kun sielläkin oli ihmisiä nukkumassa, 52´C lämpötilassa. Jonkinlainen sähkökiuas siellä oli, mutta vesikiulua tjsp ei näkynyt missään. Ja kun lämpötilakin jäi niin vaatimattomaksi, niin aika wannabe se oli. Mutta olipahan kumminkin =)

Kokonaisuudessaan korealainen sauna on siis melkein elämäntapa. Nyt ymmärrän miksi sauna on näille yhtä tärkeää kuin soju (paikallinen alkomahooli). Saunaan tullaan rentoutumaan, viettämään laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa siinä missä peseytymäänkin. Ja kaiken kukkuraksi systeemi on vielä tyylikäs, kaikkia aisteja miellyttävä kokonaisuus. Kerrasta koukkuun! Suosittelen vahvasti, jos joskus liikutte täällä päin!!!

Buddhalaisessa temppelissä

Busanista matka jatkui suoraan takaisin Taeguun ja Dong Hwa Sanin temppelialueelle. (kuvia tulossa jahka saan purettua kamerasta.) Muut tulivat meitä juna-asemalle vastaan, josta otimme bussin korkeammalle vuoristoon. Mitä korkeammalle vuoren kuvetta kiipesimme, sitä raskaammalta lentolaukku alkoi tuntua.

Nicolen buddy Jae Soon (Lausuttuna ei voi erottaa englantilaisesta nimestä Jason) oli kertonut, että menisimme temppelille ja nukkuisimme saunassa, jossa saisimme erityiset sauna-kaavut päällemme. Niinpä sitten päättelimme haltioissamme, että olisimme yötä temppelillä... Näin ei kuitenkaan ollut, vain temppeli oli lähinnä (pyhiin)vaelluskohde upeine maisemineen ja rakennuksineen. Muutaman munkin ja nunnankin näimme, ja juuri poislähtiessämme munkit soittivat jättirummulla upean iltarummutuksen.

Temppelin juurella söimme ravintolassa pibimpapia ja kanaa, ruokajuomana oli perinteinen korealainen kylmä vihreä tee.

Kuulostaa kokonaisuudessaan vähän pliisulta, mutta ei tuota kokemusta sanat oikein riitä kertomaan... ehkä ne kuvat sitten...

Vessapöntöillä ei saa leikkiä!!!

Niinhän sitä tuli taas opittua, ettei sitä punaista nappia saa painaa, vaikka kuinka mieli tekisi... Tämä tuli opittua naapurikaupunki Busanin irkkuravintolassa, jossa Juhon kanssa kävimme syömässä kalliit jauhelihapihvit. Aterian hinta oli lopunperin huikeasti kalliimpi kuin hotellilaskumme noin 25 neliön hotellista 200 m päästä biitsistä, 45 tuumaisella televisiolla ja poreammeella varustettuna. Noh, ainakin ruoka oli maittavaa ja mehudrinkit hyviä, vaikkei viini ollutkaan mistään kotoisin.

Yllätys odotti kuitenkin ravintolan vessassa. Pöntön vieressä oli mielenkiintoisen näköinen paneeli, jossa oli eri värisiä nappeja korealaisin kirjaimin varustettuina. Varmuuden vuoksi niissä oli myös pistekirjoitukset, mutta ei niistäkään paljoa ollut apua minun tapauksessani.

Utelias kun luonteeltani olen, päätin kokeilla mitä kaikkia hienouksia pöntöstä löytyy... Kerrankin pääsi leikkimään tälläisellä niin ettei ketään ole todistamassa... Painoin siis ensimmäistä nappia - mitään ei tapahtunut. Painoin toista, jolloin pöntön takareunaan ilmestyi tikku, joka alkoi ruiskuttaa vettä. Toiminto ei selkeästi ollut tarkoitettu käytettäväksi ilman että kukaan istuu pöntöllä, sillä kaikki vesi suihkusi suoraan vessan oveen... ja siitä norona edelleen lattialle kopin ja käytävänkin puolelle. Ehdin väistää melkein ajoissa karkuun, niin etten kastunut ihan kokonaan... Varsinainen ongelma tuli siinä vaiheessa kun pöntön sivulla kyyristellessäni odotin suihkun loppumista. Se EI nimittäin loppunut itsestään, vaan minun piti käydä uusi arpomiskierros napeista läpi että sain suihkun loppumaan... Kesti jonkun tovin ennen kun sain lattian kuivattua ja kerättyä rohkeutta tulla kopista ulos ihmisten ilmoille...

Noo, loppuilta sujui kuitenkin mukavasti - käsi kädessä kävelyä hiekkarannalla, punaviiniä rantahietikolla aaltoja kuunnellen ja lasten tähtisadetikkuja katsellen.

Ensimmäisiä valokuvia

Heips!
Ensimmäisten 2 viikon aikana räpsittyjä valokuvia voi ihmetellä TÄÄLLÄ.

Kuvia ei ole kummasti sensuroitu tai selitelty, kunhan vain yhtenä yönä värkkäsin kiireessä kansiot ja iskin nettiin. Selityksiä tullee ajan kanssa tai saa kysellä kommenteissa, spostilla tai jossain muussa viestimävälineessä.

Tuo Megon- kansio on yhden jenkkitytön räpsimiä kuvia. Eli sieltäkin löytyy aika monta kuvaa... ja niissä on vähän selvennyksiä englanniksi...

Vastakohtien maa

Tämä on varsin mielenkiintoista aikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana Korean kehitys on tapahtunut lähes eksponentiaalisesti, mutta silti kaikkea ei tietenkään olla saatu kerralla kuntoon. Niinpä maa on täynnä huipputeknologiaa ja vanhan maailman jäänteitä samaan aikaan.

Asuntolan pyykkituvassa seisoo vierekkäin LG:n uusi pyykkikone, joka pesun lisäksi kuivaakin pyykit. Sen vieressä pesualtaissa on kuitenkin 3 puista pyykkilautaa aktiivikäytössä - ei museoesineinä kuten Suomessa... Ja samaan aikaan kun korealaistyttö jynssää paitaansa pyykkilaudalla, viereisen vessan valot syttyvät ja sammuvat liiketunnistimen ohjaamina. Yksi vessapytyistä on kuitenkin meille Suomessa tuntematonta mallia - posliiniset "jalanjäljet" lattiassa, ja niiden välissä reikä lattiassa... Vieressä on huuhteluvipu, joka laskee reikään vettä asioinnin päätyttyä. Kaupoissa myynnissä on kuitenkin uudenlaisia wc- istuimia: pöntön vieressä on noin 15- näppäiminen valikko, josta saa valittua ties minkälaisia toimintoja istunnolleen. Mahtaa olla taustamusiikista bidee- huuhtelun voimakkuuteen ja ilmakuivaukseen asti :)

Kadulla mies työntää mandariinikärryjä iso kiinalaistyylinen olkihattu päässä. Viereiseen sähkötolppaan (jonka johdot roikkuvat kovin epäilyttävän näköisenä) kiipeää kaksi miestä tikapuiden varassa johtovyyhti olalla. Läheisessä supermarketissa laskunmaksun aikana minulle ojennetaan muovitikku ja elektroninen kirjotusalusta nimikirjoitusta varten normaalin kuitin ja mustekynän asemasta. Ja siihen asuntolaruokalan sormenjälkitunnistimeen en meinaa tottua vieläkään... pii-pii-pi-piii: sormenjälki tunnistetti, tervetuloa aamiaiselle!

Sateenvarjoviidakko

Taifuuni sitten päätti ohittaa Korean. Osa ihmisistä on huojentuneita, osa hieman pettyneitä. Voitte arvata kumpaan luokkaan mie kuulun... Olisi ollut siistiä kokea taifuuni O:-) Ja jäädä eloon tietysti... Taifuunista jäi jäljelle vain vesisade, johon jokainen koulumme 20 tuhannesta opiskelijasta varautui tietysti mitä kummallisimmin sateenvarjoin... Itse ostin lauantaina keskustasta jättisateenvarjon (joita en Suomessa ole koskaan edes nähnyt), jonka alle mahtuisi varmaan koko perhe ja ystäväpiiri... Sen kärjen kun tökkää maahan, niin kädensija ylettää miuta rinnan korkuudelle. Nyt on sitten asuntolan kaikki käytävät täynnä kuivuvia sateenvarjoja. Ja luentosalien ovensuut ja opettajien korokkeet on samoin katettu pienillä ja suurilla, mustilla ja kirjavilloa, jopa pitsillä koristelluilla varjoilla.

Kirjoittelen aina muistiin asioita joita pitäisi muistaa jakaa teillekin. Tärkein aihe on tietysti ruoka, mutta tänään listalla lukee Korean hintataso.

Osa asioista on ihan järjettömän halpoja. Esimerkiksi Suomessa saa Pentelin lyijytäytekynästä maksaa noin 4 euroa (toivottavasti ei mennyt veikkaus kovin pahasti pieleen), täälllä saa kynän kuin kynän alle eurolla. Myös kaikki muu kirjakaupparoina on melkein ilmaista. Halvin ravintolaruoka-annos maksoi 1000 wonia = 80 senttiä, sisältäen keiton, kimchiä ja kimbapia (lihatäytteisiä "sushirullia"). Koululla perusruoka-annos on 2500-3000 wonia = 2-2,5 euroa suurinpiirtein.

Elektroniikka puolestaan esim kannettavien tietokoneiden ja kameroiden osalta on aika lailla Suomen hintatasossa, mutta oheissälä taas on puolihintaista. Esim kuulokkeita täällä on moneen lähtöön ja kovin edullisesti, samoin hiiriä ja muita oheishärpäkkeitä aina usb- lamppuihin asti. Juho on päässyt tietokonekaapeleiden taivaaseen, ja on on viimeisen viikon aikana ostanut jo 4 erilaista kaapelia.

Gone with the wind

Ilmasto on muuttunut. Eilen ja tänään on ollut enää 24 astetta lämmintä, mikä tuntuu melkein kylmältä. Eilen istuin melkein koko päivän asuntolan ulkorappusilla pelaamassa, tekemässä läksyjä ja läiskimässä sulkapalloa.

Eilisen ja tämän päivän aikana tuuli on koko ajan pikkuhiljaa voimistunut, mikä tekee säästä entistä miellyttävämmän. Kovin paljoa miellyttävämmäksi ei voi enää kuitenkaan mennä, sillä nyt jo ovet paukkuvat ja verhot heiluvat tuulessa. Taifuuni on tulossa.

Nähtävästi tällä hetkellä Japanin päällä riehuva taifuuni Nabi , jonka on ennustettu suuntaavan seuraavaksi tänne päin. Pahimmillaan Nabi taisi olla samaa vahvuusluokkaa kuin Amerikassa riehunut Katrina (kuolleiden määrää ei olla saatu vielä laskettua, mutta lasketaan kuitenkin tuhansissa) Nabi olisi siis voimakkain taifuuni Koreassa kautta aikojen. Nähtävästi se on kuitenkin jo puhaltanut pahimman tehonsa pois, joten ainakaan paikalliset eivät näytä muuttavan käyttäytymistapojaan muuten kuin kantamalla sateenvarjoa aurinkoisellakin säällä.

Elisiis jos miusta ei kuulu pariin päivään mitään, niin tuuli on minut vienyt =)

Viikko takana

Aikaeroon alkaa melkein jo tottua, mutta ei ihan. Hassua, että olen asunut jo viikon kaupungissa, jonka keskustaa en ole edes vielä nähnyt. Huomenna lauantaina pitää suunnistaa katselemaan keskustan ihmeitä.

4 päivää luentoja on takana. Lukujärjestyksessä on korean kieltä ja historiaa, Itä-Aasian poliittisia suhteita ja eri kulttuurien välistä kommunikointia. Mahtuupa mukaan vielä E-bisnes Itä-Aasiassa. Kyseiseen alueeseen muuten lasketaan lähinnä Korean lisäksi Kiina, Japani ja Venäjän itäosa. Eli Thaimaa yms ovat sitten jo Kaakkois- Aasiaa. Opiskelu ei ainakaan vielä vaikuta liian rankalta, vaikka otinkin liki maksimimäärän kursseja mitä sai valita. Täkäläiset ovat ahkeria ja huolehtivat kovasti arvosanoistaan - täällä niiillä on vissiin työmarkkinoilla pikkasen enempi painoarvoa kuin Suomessa...

Paikallisesta eläimistöstä tuttavuutta on tehty lähinnä itikoihin ja jonniilaisiin mäkäräisiin. Itikat ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ja puremat kutiavat vähintään yhtä pahasti. Huoneen lattialla mönkii säännöllisesti jotain mustia öhkömönkiäisiä, jotka mie urhoollisesti nitistän kämppiksen kiljuessa vieressä O:-) (No ei se kovin kovaa kilju, mutta kuiteski...) Puut on täynnä jotain heinäsirkan sukulaisia, noin 7 cm pitkiä otuksia, joiden ääni muistuttaa lähinnä sirkkeliä tai porakonetta. Kaukaa se käy melkein kehtolaulusta, mutta ikkunan alla sirittäessään häiritsevät jo yöunta... Olette varmasti kuulleet äänen jossain leffoissa, jossa halutaan luoda trooppista tai aavikkotunnelaa siritysäänellä.

Eilen oli viikon kuumin päivä, 34 astetta, ja kosteusprosentti aamusta noin 80. Tänään kosteutta lisäsi entisestään kun joku poika viereisessä pöydässä kippasi tarjottimensa lattialle, ja puolet keittolautasesta tuli miun niskaan. Lucky for me, se oli tyypillistä korealaista kesäruokaa, kylmää nuudelikeittoa, joten palovammoilta sentään säästyttiin.

Paikallisia ruokalajeja ollaan tähän mennessä maisteltu pulgokia, kimbapia, bipimpapia, sundubu-tsigeetä pulgogi on vieläkin ehdoton ykkönen, ensimmäisen illan ateria, jonka miun buddy sduent tarjosi meille erikoisravintolassa.

Perus aamupala asuntolan lähellä ruokalassa sisältää riisiä, kimchiä (chilillä maustettua kaalia), ylitulista keittoa, josta voi löytyä mitä tahansa (yleensä ainakin sipulia ja kaalia), paahtamattoman paahtoleivän juustosiipaleella, jonkinlaisia liha- tai kalajuttuja (en tiedä miksi muiksikaan niitä kutsua...), paistettua kananmunaa, kauralimaa (ei sitä puuroksi voi oikein sanoa, en ole uskaltanut maistaa) ja hilloa. Juomana maitoa tai vettä. Ruokavälineinä käytetään metallisia litteitä syömäpuikkoja ja lusikkaa. Päivällinen on melko samantyyppinen kuin aamupala, yleensä vähän tukevampi, ja länsimaiset ainekset (leipä, maito, muna, kauralima) on jätetty pois. Keskimäärin ruoka on melkoisen tulista, mutta mitään niin tulista en ole vielä kohdannut ettenkö olisi pystynyt syömään.