Ostoksia

Taas tässä kävi näin kuin Ranskassakin - kun 6 viikkoa reissua tuli täyteen, tapahtui sopeutuminen, eikä mikään ole enää uutta ja ihmeellistä. Niinpä blogiin kirjoittaminenkin on jäänyt taas vähän vähemmälle. Uusimpia kuulumisia täällä on, että tänne avattiin tänään (Juhon syntymäpäivänä) uusi metrolinja. Kaupungissa oli ennestään jo yksi linja, mutta nyt tuli toinen - kauan kaivattu linja yliopistoltamme keskustaan... Paikalliset ovat kuitenkin vähän arkoja metron käytön kanssa, sillä 2 vuotta sitten täällä oli suuri metropalo, jossa kuoli kertalaakista 200 ihmistä.

Daegu on tunnettu vaateteollisuudestaan, mutta sitä ei tähän asti ole juuri näkynyt katukuvassa. Viikko sitten tein jenkkityttö Sarahin kanssa retken paikallisille markkinoille, joita mainostetaan koko Korean parhaana vaatteiden shoppailupaikkana. Markkinat muistuttivat Tallinnan Mustamäen toria 10 vuotta sitten, mutta paaaljon suuremmassa mittakaavassa. Kangasfriikin taivas oli isoin koskaan näkemäni kangaskauppa. Valikoima tosin kattoi pääasiassa erilaisia silkkejä, hintaan 5e/metri. Osaisi vain päättää mitä kaikkea haluaa, ja sitten kurkistaisi lompakkoon (joka ammottaa tyhjyyttään...) Silkit oli lähinnä pukusilkkiä, ja mie olin ettimässä raakasilkkiä jakkupukuun tai kotelomekkoon... no pitänee mennä vielä uudestaan penkomaan...

Sitten viime perjantaina kävimme Juhon ja Noran kanssa shoppailemassa Tescon Home Plus- kaupassa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, kaupassa on työvoimaa pilvin pimein, ja esim. hedelmäosastolla seisoessa voi yhdellä silmäyksellä bongata 15 myyjää. Noh, kauppaan astuessamme siellä soi iloinen musiikki ja kaikki myyjät tanssivat saman koreografian tahdissa. Mitetittiin hetki että mikäs nyt, mutta todettiin sitten vain, että taisi olla myyjillä taukojumpan paikka...

Samalla kauppareissulla näimme uskomattoman suomalaisen näköisen miehen. Hymyilimme - hän hymyili takaisin, ja jo 5 min kuluttua saimme koko poruka illalliskutsun hänen asunnolleen. Mies - Steven ei kuitenkaan ollut suomalainen, vaan kanadalainen englanninopettaja, joka oli hurahtanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Halusi tutustua eurooppalaisiin ihmisiin ja viettää aikaa kanssamme. Hyvä puoli meille on, että hänellä on iso asunto keittiöineen päivineen - pääsemme vihdoin kokkaamaan =) Eli on illanistujaiset tiedossa...

Muuten täällä on taas täysi viuhtominen päällä - tenttiviikko on puolessa välissä: 2 tenttiä takana, 2 + taekwondo edessä. Tenttien vaikeustaso on ollut aika samaa tasoa kuin Suomessakin, mutta ongelmana vain on tuo lontoon murre, joka aiheuttaa hankaluuksia nippelitietoa kysyttäessä. Menee monivalintatentti aika arpomiseksi, kun ei ole hajuakaan avainsanoista suomen kielellä... Mutta noh, eihän tänne olla opiskelemaan tultukaan...

Kauneuden tähden on kärsittävä

Tässä maassa kauneudesta on tehty vielä suurempi menestyksen avain kuin rapakon takana Jenkkilässä. Ulkonäkö on molemmilla sukupuolilla usein avain hyvään työpaikkaan, jossa on edes pieni mahdollisuus että joku sinut näkee. Kuulemma kaikki näyttelijät, laulajat, tv-kasvot ja mallit ovat käyneet koko sarjan kauneusleikkauksia. Ja koska hölmö kansa uskoo saippuaoopperaan, jossa kaunis köyhä tyttö saa rikkaan prinssin, niin kansa tahtoo kaunistua...

Yllättäen kaikki pyrkivät mahdollisimman länsimaiseen ulkonäköön: vaalea iho, suuret silmät ja suurehko nenä, ruskeat hiukset. Viimeisin on helpoimmin saavutettavissa ainakin väliaikaisesti, mutta edelliset vaativat jo isompaa vaivaa. Yllättävän länsimaisen näköisiä ihmisiä täällä kuitenkin löytyy. Syy ei kuitenkaan ole eurooppalaiset geenit, vaan plastiikkakirurgia. Olin saada shokin kun kuulin että 60% korealaistytöistä ja 10% pojista käy kauneusleikkauksessa. Juttelin aiheesta erään korealaiskaverini kanssa ja hän totesi minulle että ei pidä paikkaansa... ... luku on kuulemma lähempänä 80%. Aika hullua!

Mitä tytöt sitten täällä havittelevat? Täällä ei tunneta rasvaimuja ja silikonirintoja, vaan täällä muodissa ovat meillä täysin tuntemattomat, nenännostoleikkaus (nose drop) ja silmien suurennus. Silmän yläluomia ikäänkuin kiristetään, jotta niistä lähtee aasialaisille ylimääräinen kaksoispussi pois. Aina eroa ei edes huomaa... (yksi kaverini näytti omaa kuvaansa ennen leikkausta, enkä mie huomannut mitään eroa nykyiseen. Itse oli kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen...) Botox- ruiskeita täällä mainostetaan ihan avoimesti bussin selkänojissa. Eivät taida tietää että se on hermomyrkky, joka pitemmän päälle tuhoaa kasvot kokonaan...

Mistä sitten rahat leikkaukseen? Kauneusleikkaus on yksi suisituimmista lakkiaislahjoista täällä päin. Jos käy kuitenkin niin, ettei vanhemmilla ole varaa sponsoroida leikkausta, tytön on ensin mentävä huonopalkkaiseen työhön saadakseen opiskelurahat. Sen jälkeen on opiskeltava ahkerasti, jotta pääsee vähän parempipalkkaiseen työhön, jossa saa säästettyä kauneusleikkausrahat, jotta pääsee siihen lopulliseen työhön ja lpääsee naimisiin... On siinä kaunis elämänkaari...

Kosmetiikkakaupat ovat täynnään tuotteita, joilla ihoa saa vaalennettua. Niistä jaetaan ilmaisnäytteitä aina kun ostat jotain muuta kyseisestä kaupasta. Tiedä sitten mitä myrkkyjä sisältävät, aineet jotka "tuovat ihon luontaisen valkeuden esiin..." Ennenvanhaanhan tuohon tarkoitukseen on käytetty mm. lyijyä...

Kauneuden tavoittelu ei kuitenkaan ole ihan vaaratonta. Sama tyttö, jonka kanssa enempi keskustelin aiheesta, menetti 2 kk sitten miespuolisen serkkunsa kauneuden tähden. 24- vuotias poika oli kuullut liian monta kertaa eläessään olevansa ruma, joten käytti koko omaisuutensa plastiikkakirurgiaan, jossa kasvoja piti muotoilla uuteen uskoon, mm. murtamalla leukaluuta... Noh, jokin meni vinoon , ja potilas vajosi koomaan, kunnes kuoli tajuihinsa tulematta.

Uusia kuvia

Löytyypi osoitteesta http://jumi.lut.fi/~lappetel/kuvia/Korea/

Nuista tuo "part two" sisältää 300 uusinta laukaisua... Joukossa myös aika huonoja otoksia, kun laiskuus iski enkä jaksanut sensuroida tarkkaan...