Kuala Lumpur

Paadyttiin sitten tanne Malesiaan. Hintataso senkuin nousee ja hikinoro selassa kasvaa. Taalla on talla hetkella kiinalaisen uudenvuoden juhlinta meneillaan, ja koko kaupunki on ihan seis. Miksi ihmeessa ne juhlii kiinalaista juhlapyhaa muslimimaassa? Kuitenkin kaikki paikat on suljettu 2 paivaa, ja ihmiset kayttaa ilmaisen vapaapaivan seisomalla keskella katua tukkien sitten koko liikenteen. Tai ehka ne tuhannet autot tukkii kanssa... kuitenkin niin, etta kavellen paasee nopeammin perille kuin autolla. Metro ja monorail on myos napparia liikkumismuotoja.

Lamminta taalla on 34 astetta, mika tarkoittaa 89 % kosteudessa melkoista saunaa. Huoneessa sitten kun kaantaa ilmastoinnin paalle, tulee jo vilu, eika oikein sopivaa nukkumislampotilaa loydy mistaan. Pitaisi varmaan vetaa lahibaarissa ladybackbagger- tarjousdrinkkeja eurolla kipale naamaan niin etta sammuisi...

Ratkaisuksi ongelmiin ostimme junaliput Singaporeen. Eli huomenna lahto Sporeen ja alustavan suunnitelman mukaan pitaisi viipya 2 yota siella. Sitten takaisin tanne ja visiitti Petronas Toweriin, jonka jalkeen olisimme valmiit suunnistamaan kohti Thaimaan rajaa ja tuhansia hymyja.

Angkor Wat, osa 2

Nyt on tutkittu 3 paivaa Angkorin temppeleita. Sahkopyora osoittautui oikein napparaksi valineeksi liikkua pitkiakin etaisyyksia temppeleiden valilla. Tanaan mittariin taisi tulla liki 40 km. Edelliseen korjauksena niita temppeleita loytyy tuolta alueelta yli 100, ei vain 'useita kymmenia'. Valokuvat eivat oikein kykene kertomaan totuutta nuista, tuo on jotain joka on ehdottomasti nahtava omin silmin. Kuuluu myos ehdottomasti koko reissun kohokohtiin.

Jonna taisi kysella valokuvia. Taalta niiden nettiin lataaminen maksaisi omaisuuden ja veisi viikon. Talla hetkella kuvia on otettu joku 1500... (uusi kamera ja uudesta lelusta innostunut teekkaripoika...) Saatte kuvat (sensuroituna johonkin jarkevaan lukumaaraan) nahtavillenne sitten kun mina palailen Suomeen, eli reilun kuukauden kuluttua.

Lisaa mielenkiintoisia kayttotarkoituksia moottoripyoralle koko perheen kuljetuksen lisaksi: Phnom Penhissa yhdella pyoralla (ilman sivuvaunuja) liikkui 3 aikuista ja 2 koiraa... Koirat istui kiltisti pyoran etukorissa. Tanaan puolestaan matkalla temppelille ohitsemme ajoi mopo, jonka perakarryssa matkusti taysilevea parisanky, oikein hienoa puutyota viela. Matkalla on nakynyt myos mies 3 kuolleen sian kanssa, tai 2 naista elavan kanan kanssa. Kanaa vain roikotettiin pyoran sivussa jaloista. Hilpeytta heratti myos kahden pojan valissa mopon selassa kulkeva karmiton ikkunalasi. Tanaan puolestaan vastaan tuli mopon perassa oleva perakarry, johon oli lastattu kyytiin koko suku - toistakymmenta ihmista. Monta tiilikuormalla lastattua avohytillista kuorma-autoa tuli myos vastaan - ja tyomiehet seisomassa kuorman paalla :)

Matkasuunnitelmamme kokivat eilen pienen muutoksen. Siem Reapin ja Bangkokin valinen 12 h bussimatka ei tuntunut kovin houkuttelevammalta, joten rupesimme katsastamaan vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja. Air Asian kotisivuilta loytyi uuden vuoden tarjous - Kuala Lumpuriin lento 2 hengelta 35 dollaria. Ei paha. No siihen tullee viela lisukkeeksi maastapoistumismaksu, joka nahtavasti vastaa Cambodian lentokenttaveroa tjsp. Kuitenkin meidat pitaisi lauantai- illasta lahtien tavoittaa siis Malesiasta. Siita sitten pieni lenkki Singaporeen ja sitten pohjoiseen kohti Thaikkumaata.

Angkor Wat

Maailman 8. ihme totta tosiaan! Eika pelkastaan itse kuuluisa Angkor Wat , vaan koko alue useine kymmenine temppeleineen. Sinne on myynnissa 1, 3 tai 7 paivan lippuja. Nyt paivan siella kierrelleena voin vain todeta, etta paivassa ehtii vaian 3 kuuluisinta kohdetta lapi, ja suurin osa ihmeista jaa nakematta.

Me vaihdettiin hostellia hieman tasokkaampaan ja halvempaan mestaan (Otusan Guest House, huone ilmastoinnilla 7 USD), etsittiin pankki ja opeteltiin ajamaan sahkolla toimivaa polkupyoraa (vuokra 4 USD paiva). Se pyora oli kylla maanmainio keksinto - ei paljoa jalkalihakset rasittuneet kun vaansi kahvasta lisaa kaasua. Vauhtia vehkeessa riitti n. 30 km/h, joten sekaan ei paata huimannut. Ainut mika vahan pelotti, oli pyorien varastaminen, silla vuokraajan antama lukko oli totaalisen rikki.

Kuuluisimmat kuvat Angkorista on otettu auringonnousun tai -laskun aikaan. Me eksyttiin tanaan vahan vaaralle puolelle temppeleita, mutta hienoja auringonlaskukuvia tuli siltikin - auringosta ja villiapinasta. Auringonnousua valokuvaamaan me taidetaan olla hieman laiskoja, eika meidan pyoravuokraajakaan jaksa kuulemma herata ennen seitsemaa...

Jonnalle terveisia: On meillakin ikava! Toni meinasi alunperin olla Koreassa vain yhden lukukauden, mutta tykastyi hommaan sitten sen verran, etta palaa maaliskuun alussa sinne takaisin Juhon seuraksi. Ahkerana kylterina kuitenkin paatti palata (mm jo olemassaolevien lentolippujen takia) Suomeen jouluksi ja 3. periodiksi... Mie puolestani alan olla jo kohtuullisen lahella kotiinlahtopistetta - taalta on vain 12 tunnin bussimatka enaa Bangkokiin jaljella. Mutta siihen mahtuu todennakoisesti viela monta mutkaa ja seikkailua matkaan...

Siem Reep

6 tunnin bussimatka 300 km matkalla. Suurin osa maisemista oli kuivaa tasankoa ja koyhia tolppien paalle rakennettuja lautakasa- kylia. Kesalla nahtavasti ei kuivuus vaivaa, kerta talot oli rakennettu niin korkealle, kuin tulvalta suojaan. Noh, tasangotkin taisivat olla jattimaisia riisipeltoja. Takalaisella tekniikalla varmaan vain tarvitaan useita satoja maanviljelijoita moisia plantaaseja hoitamaan.

Saa jatkuu helteisena. Tosin paikallisten mukaan nyt on mukavan viilea - vuoden kylmin kuukausi... Juho taisi saada lievan auringonpistoksen istuessaan bussissa ikkunapaikalla. Toivottavasti kykenee huomenna lahtemaan temppeleille.

Piti jo viimeeksi kertomani Kamputsean erilaisuudesta. Tama tosiaan on aivan erilainen maa kuin mikaan missa olen tahan asti kaynyt. Ihmiset ovat maitokahvin varisia ja leveanaamaisia. Vessoissa ei harrasteta paperia ollenkaan, vaan loytyy joko kasisuihku tai vaihtoehtoisesti saavillinen vetta ja kauha... Harvassa vessassa on edes roskista, johon turisti saisi laittaa itse mukanaan kuljettamansa paperit...

Taksit ovat harvassa, mutta moottoripyoria riittaa senkin edesta. Mikas siina - mopo on helppo ja mukava kulkuvaline tassa ilmastossa, voisi jopa sanoa etta perhekulkuvaline... Tahanastinen ennatys on ollut nahda 5 henkiloa saman mopon selassa yhdella kertaa liikkeella. (Pyorat on taalla noin 100- kuutioisia, eli laskettaisiin Suomessa kai kevytmoottoripyorien kastiin). 3 aikuista ja 2 lasta... Itse ollaan 2 kertaa kaytetty mopotaksia ja ahtauduttu kolmestaan saman pyoran paalle - me kaksi isoperseista turistia ja pieni kuski... Toinen vaihtoehto taksikyydille on tuktuk - moottoripyoran vetama vaunu... joskus motskarin takapyora on otettu pois ja runko hitsattu suoraan vaunuun tehden siita nain kolmipyoraisen... Joskus taas pyora vetaa karria perassaan. Muita vekkuleita kuljetusmuotoja on ollut Toyota Hiacen tyyppiset pakettiautot, jossa on kattotelineet ja katolla istumassa joku 10 ihmista. Vahan hirvitti edes katsoa...

Mutta kaikkeen tottuu, kaikkeen paitsi akaisiin itikoihin. Samoin kuin Suomessa ja Koreassa, myos takalaiset moskiitot rakastavat meikalaisen verta ja jattavat Juhon kokonaan rauhaan. Kutisevaa, mutta minkas mina sille voin etta olen niin makea... Japanin aivokuumetta vastaan on rokotus, mutta malarian kohdalla luotamme pelkkaan onneen...

Hyvastit Vietnamille ja Erilainen Kambodzha

Tulikohan tuo nimi nyt talla kertaa oikein... Taalla paikkojen nimet on ihan toivottomia kirjoittaa oikein. Eilen jatimme Vietnamin taakse ja otimme 8 tuntia kestaneen bussikyydin (250 km tjsp) tanne naapurivaltioon Kambodzhaan (Kamputsea, Cambodia...)

Viimeisia hetkia Vietnamissa vietimme moyrimalla sodan aikaisissa Cu Chi (tjsp) tunneleissa, jotka kulkivat monta metria syvalla maan alla, ja olivat kohtalaisen ahtaat kontattavat. Meikalaisen ahtaan paikan kammo pysyi kuitenkin aisoissa taskulampun ansiosta. Miulle kavely tunneleissa (paaosin 120 cm korkeita) oli huomattavasti helpompaa kuin Juholle :) Tunneleita voin lampimasti suositella kenelle tahansa Vietnamiin matkaavalle. Toinen kohokohta tunnelilla oli ampumarata - kavin paukuttamassa 5 luotia vanhalla Kalashnikovilla. Se tosin oli niin vanha ja tahtaimet pielessa, etta en onnistunut tappamaan pahvista kamelia :(

Tunneleiden lisaksi kavimme ihmettelemassa sotarikosmuseota, jossa oli mukavia valokuvia jenkkien kayttamien kemiallisten aseiden ja palopommien (Agent Orange, Fosforipommi, Napalmi...) uhreista. Kuvien viereen oli myos liitetty teksteja tyyliin: tama lapsi syntyi kahdelle sodan veteraanille, jotka palvelivat alueella jonne ruiskutettiin hyonteismyrkkya (dioksiinia.) Muutama kuva oli myos itse sodan aikana vammautuneista lapsista, joiden elamaa oli seurattu myos aikuiseksi asti. Tuon museon jalkeen antipatiat jenkkien sodankayntia kohtaan kasvoi taas aimo askeleen...

Ei olisi uskonut, etta viela Vietnamin sodassa on kaytetty giljotiinia vankien teloitukseen... Mutta pakko se oli uskoa, kun vankilan oma giljotiini esiteltiin. Viimeista kertaa ollut kaytossa nahtavasti 1970.

Ilmasto muuttui astetta kuumemmaksi, lampoa taalla on talla hetkella 33 C, ja ihmiset astetta tummaihoisemmiksi, tulisilmisiksi khmeereiksi. Lonely Planet on taynna varoituksia Kamputseasta: sodan jaljelta metsissa on paljon miinoja, joten tielta ei kannata lahtea edes pissille pusikkoon jos haluaa saastaa jalkansa. Korruptio rules, joten poliisi saattaa lavastaa viattoman turistin syylliseksi huumeiden hallustapidossa, mutta siita selviaa kuulemma lahjonnalla. Aseelliset ryostot eivat ole kovin tavattomia, mutta jos huono tuuri kay, niin on parasta nostaa kadet ylos ja antaa rahat. Eilen kuullemma Sihanoukvillessa (tjsp) oli brittituristi ryostetty puukottamalla, kun ei ollut luovuttanut rahojaan hyvalla... Khmeerit kuulemma ammuskelevat toisiaan tyyliin karaokemikin yli, mutta siita ei juuri kannata valittaa...

Muuten Kamputsea on kuin jostain fantasiakirjasta, indiana jonesista ja tarzanista yhdistetty sekaisin. David Eddings on saattanut hyvinkin saada vaikutteita taalta pain luodessaan kaarmekansa Nyissaa Belgarionin taruun. Tarzanista puolestaan muistuttavat viidakon sisalla olevat temppelit ja niiden aarteet. Tanaan kaytiin mm. katsomassa kuninkaallista palatsia ja sen kulta- ja hopea-aarteita. Yksi rakennuksista oli nimelta Hopea Pagoda, temppeli jonka lattia oli rakennettu hopeatiileista. Keskella temppelia seisoi 90 kg painava kultainen patsas, jonka kroppaan oli upotettu yli 2000 timanttia. Reunoilla oli isot hyllyrivit hopearasioita yms muuta pikkuaarteistoa.

Huomenna olisi tarkoitus kayda ihmettelemassa taman paikan surullisempaa historiaa, Kuoleman kenttia seka S-21 museota. Hirmuhallitsija Pol Pot tapatti 17 000 maanmiestaan, paa-asiassa kiduttamalla kuoliaaksi saastaakseen ammuksia. Voipi paasta itku, mutta nahtavahan nuokin on kun kerran taalla ollaan

Ensimmaiset auringonpolttamat

Kello on 8 illalla, ulkona on 27 astetta lamminta ja kosteutta 74 %. Huomiseksi on luvaattu 33 astetta, mutta me mennaankin maan alle moyrimaan sodan aikuisiin tunneleihin, joista Vietnamin sota on niin kovin kuuluisa. Toivottavasti ei tiputa oveliin ansoihin, joita tunnelit ovat kuulemma puolillaan...

Paasin nyt vasta lukemaan blogin kommentit ensimmaista kertaa Koreasta lahdon jalkeen. Taalla ja Kiinassa on ollut kai joku palomuurihassakka tjsp koneissa, joka sallii minun kirjoittaa mutta estaa lukemasta. Nyt on kaikki kommentit kuitenkin luettu ja painettu mieleen. Kiitoksia kommentoijille :)

Kavimme tanaan Vietnamin Reunification Palacessa ihmettelemassa vanhaa Etela- Vietnamin presidentinlinnaa. Saimme myos vahan uudenlaista nakokantaa sotaan - en viela kovin kauan sitten tiennyt etta koko Vietnamin sota alkoi alunperin ranskalaisista!?! Ja jenkit hyokkasivat kimppuun itsenaisyytensa puolesta kamppailevaa Vietnamia vastaan. Ainua ongelma oli siina, etta Vietnam oli lipumassa kommunistiseksi maaksi... Noh, kaikki tiedamme miten siina sitten kavi...

Jos joku siirtomaavalta pitaa ottaa - valita monesta pahasta pienin- niin ranskalaisten valta on jattanyt tanne myos paljon hyvia puolia. Ruokakulttuurissa loytyy gourmet- aineksia (myos ranskalaisia kahviloita) ja rakennukset ovat oikein sopoja. Yllattavan paljon loytyy myos pienia yhteisia tekijoita, joiden ei ihan akkia ajattele johtuvan kolonialismista - tai sitten kuvittelen vain omiani.

Shokeraava piirre ensikertalaiselle Vietnaminmatkaajalle on liikennekulttuuri. Monikaistaisella tiella, jossa kaikenlaisia ennennakemattomiakin kulkuneuvoja paahtaa joka suuntaan monta rivissa eri nopsuksia, eika missaan nay jalankulkijalle liikennevaloja. Moottoripyoria on ehka 10 kertaa enemman kuin autoja, ja motoristit eivat noudata minkaanlaisia liikennesaantoja. Se ajaa ensin joka on rohkein. Mutta jotenkin typeran ulkomaalaisen pitaisi paasta kadun yli.

Lopunperin se on varsin helppoa, jopa helpompaa kuin Suomessa.
Paasaantona on,etta jokainen kulkee eteenpain omaa vauhtiaan ja vahan vilkuilee sivusilmalla muita. Muiden mukaan myos voi vahan muuttaa suuntaansa, mutta ei juuri nopeuttaan. Eli kaytannossa nelikaistaisen tien yli paasee ylittamaan juuri pysahtelematta (kunhan ei tee akkinaisia liikkeita), soljuu liiketeen mukana askel kerrallaan. Muut kanssaliikkujat ottavat sinut huomioon ja muuttavat omaa ajolinjaansa myos sinun mukaan samalla kun sina otat muut huomioon. Homma toimii yllattavan sujuvasti niin kauan kuin nopeudet ovat pienia - ja tassa maassahan ne eivat koskaan kasvakaan!

Huomenna tarkoitus on siis kayda moyrimassa niissa tunneleissa ja ylihuomenna jatkamme matkaa Kamputsean puolelle PhnomPeniin. Sielta olisi tarkoitus ottaa vene Mekong Deltaa ylavirtaan Siem Reepiin ja kayda ihmettelemassa muinaisia Angkor Wattin temppeleita.

Kesa tuli!

Vietnam, Nha Trang. Lamminta 25 astetta, merivesi ehka 20- asteista. Hieno biitsi, aurinko paistaa. Hotelli maksaa 5 dollaria per yo per huone, ravintoloista saa ruokaa 2 ihmista eurolla ja GinTonic on kanssa euron. Mita sita muuta ihminen enaa kaipaa?

Noh, on taalla toki huonojakin puolia: ihmisten sormella osoittelu on muuttunut hyysaamiseksi - minun kuvitellaan olevan raskaana, joten varsinkin naiset on kovin suojelevia miun suhteen. Eli se tarkoittaa sita etta Juho kantaa miunkin laukut, muuten saisin paljon pahoja katseita kohtaani. Toinen ikava asia on se ettei missaan saa olla rauhassa. Jopa ravintoloihin sisaan tulee kaikenmaailman tyrkyttajia, lahinna lapsia myymassa postikortteja ja koruja, mutta myos aikuisia myymassa kirjoja, maalauksia, elintarvikkeita jne. Valilla lapset ovat kovin sinnikkaita eivatka usko millaan ettemme halua ostaa niita riivatun kortteja. Parhaillaan taidettiin laskea 6 eri tyrkyttajaa 10 minuutin sisalla yhdessa ravintolapoydassa istuessa kadun varressa. Ei kiva. Kadulla nuita tyrkyttajia sitten riittaa viela enemman. Ravintolaan saattaa myos tulla sisalle toisen ravintolan tyrkyttaja, joka jakaa kilpailevan raflan mainoksia, eika meidan tarjoilijat ole moksiskaan... Outoa hommaa.

Huomenna matka jatkuu Saigoniin yojunalla. Yksi yobussi oli riittavasti talle maalle!

Shoppailuholismi iski

Unecson maailmanperintokaupungissa Hoi Anissa. Idyllisen kauniin pikkukylan lisaksi taalta loytyy puoli-ilmaisia raataleita, suutareita ja gintonicia. Frakin tai smokin saa teetettya kashmir- villasta mittojen mukaan 50 dollariin (halvimmasta materiaalista lupasivat 35 dollariin), thaisilkkinen pikkumusta tai vastaava maksaa 17 dollaria. Erilaisia silkkitoppeja yms loytyy naytteilla valikoimaa 10 dollarin hintaan, raatali ottaa mitat ja toppi on viela saman vuorokauden puolella valmis. Eli taytyy myontaa etta innostuimme torsaamaan yli budjetin, vaikka tahan oli varattu kohtuullinen summa jo budjetointivaiheessakin... Juholle smokki, frakki, tumma puku, pukupaita ja nahkakengat, minulle jakkupuku housuilla ja hameella, pikkumusta ja 3 silkkipaitaa. Tuliaiseksi Juhon aidille 2 silkkitoppia ja omalleni toppi ja pikkumusta... Niin ja minulle viela nahkaiset varvastossut ja klassiset matalakorkoiset juhlakengat omilla mitoilla teetettyna. Sandaalit hintaan 6 dollaria ja juhlakengat 20 $. Taalla siis jenkkidollari on suositumpi ja kaytetympi valuutta kuin naiden oma virallinen dong. Meista tuli miljonaareja jo ensimmaisena paivana kun kavimme pankkiautomaatilla - 50 euroa on 1 000 000 dongia...

Tanaan vuokrasimme polkupyorat ja ajelimme ympariinsa, mm valtameren rannalle autiolle kalastajabiitsille uittamaan varpaitamme nousuvedessa. Uimaan ei tehnyt mieli kun sade vihmoi taivaalta. Soimme myos taivaallisen hyvaa kasvisruokaa rannan lahella. Pitanee kotiin tultua opetella enemman kokkaamaan tofua... Huomenna lahdemme aamulla aikaisin ihmettelemaan My Son- raunioita. Joko huomenna tai ylihuomenna suuntaamme Na Trangiin etelaan, josta matka jatkuu jossain valissa kohti Ho Chi Minhia (=Saigonia). Oleskelulupa tjsp menee umpeen 18.2, joten sita kauempaa emme voi Vietnamissa viipya. Pitaa tulla takaisin joskus myohemmin, sitten isona, rikkaana ja hoikempana... (ei ole kivaa teettaa niita vaatteita naihin makkaroihin...)

Hanoissa vesikin tulee hanoista

Vanha, mutta oli ihan pakko... Eli kaksi yota ollaan nyt vietetty Prince- hotellissa Hanoin vanhassakaupungissa. Mie olen ihastunut tahan maahan ihan 10-1, se ainua miinuspuoli on ihmiset, jotka osoittelee miuta sormella ihmetellen onko mahdollista etta KUKAAN on noin lihava!?!?! No, takalaisiin verrattuna taitaa olla aika harvinaista, mutta luulisi tallaisessa turistirysassa totutun lihaviin jenkkituristeihin. Enka mina nyt sentaan ihan elefantin mitoissa ole, toivottavasti ainakaan... Toinen hassu piirre ihmisissa on, etta jopa aikuiset nuoret ihmiset huutelee kadulla jatkuvasti "hello" Koreassa lasten "hellot" oli ihan sopoja, mutta taalla jatkuva korvissa kuuluva "hellohello" alkaa tympimaan. Ja samalla kun mietin sita lihavuusjuttua, niin aika huonosti jaksan vastailla iloisesti helloihin...

Tulopaivana taalla oli lampoa liki 30C, nyt eilen ja tanaan on huomattavasti kylmempaa, jotain 14C. Pitaa siis lahtea etelaan... Taksi illaksi on junaliput Hoi Aniin, Unescon antiikkiseen maailmanperintokohdekaupunkiin, joka tunnetaan myos silkin ja raataleiden mekkana O:-) Eilen kaytiin tayttamassa kansalaisvelvollisuutemme - ajettiin cyclolla (paikallinen polkupyorataksi) Suomen konsulaattiin ja annettiin aanemme Suomen tulevalle presidentille. Toivottavasti ei mene toiselle kierrokselle, uuden aanestyspaikan ja aikataulun yhteen satuttaminen voi olla kivuliasta...

Tanne tullessa Kiinan rajalla janskatti vahan enemman - meilla ei ollut viisumeita Vietnamiin, mutta olimme kuulleet etta viime toukokuusta lahtien suomalaiset saisivat oleskella taalla viisumitta 15 paivaa jos paluulippu on taskussa... ja meillahan ei tietenkaan ollut O:-) Noh, rajalla kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja koimme elamamme mielenkiintoisimman junamatkan 160 km Lao Sangista Hanoihin ainakin 50 vuotta vanhalla junavauhdilla. Kestoa tuolle pyrahdykselle tuli 5 tuntia!!!!! Maisemat lipuivat ohi vaihdellen vuoristokylista vesipuhveleihin ja kanoihin pelloilla... Oli vahan elokuvamainen olo, varsinkin kun itse juna puupenkkeineen oli kuin suoraan Korean sodasta kertovasta Taekugi- elokuvasta... Noh, toivottavasti tamaniltainen junamme on hieman modernimpi.

Ranskan siirtomaavalta muuten nakyy taalla yllattavan vahvasti, muutenkin kuin vietnamin kielessa. Talot ovat kovin ranskalaistyyppisia, myos uudet talot kuin jostain 1700- luvun Euroopasta. Hassua taloissa on niiden kapeus - yhden perheen kaytossa saattaa olla 5- kerroksinen talo, jonka kerrospinta-ala on kuitenkin alle 20 neliometria. Vain pelkka julkisivu on maalattu mita mielenkiintoisimmilla vareilla. Leipaa taalla on tarjolla huomattavasti enemman kuin muualla Aasiassa, ja kahvikin alkaa muistuttaa jo Euroopassa tarjottavaa juomaa eika kuravetta (Juhon vakio valitusaihe...) Aamulla kavimme syomassa laheisessa kahvilassa myslia, joka osoittautui parhaaksi muro/mysliannokseksi jota olen ikina syonyt. Hiutaleiden sekaan oli nimittain laitettu pilkottuja tuoreita hedelmia, joita oli itseasiassa paljon enemman kuin itse hiutaleita tai jugurttia =D Ja hintaa oli alle euron.

Juopottelukaan ei tule taalla liian kalliiksi, eilisiltaisessa ravintolassa GinTonic maksoi 1,1 euroa ja LongIslandIceTea 2 euroa... Melkein voisi tottua moiseen =D Hotelliyo tassa vahan liian hienossa hotellissa maksaa 15 USD yolta. Etta tammoista talla eraa... Tanaan etsimme etnisten vahemmistoryhmien museota pari tuntia jostain laitakaupungilta, mutta ei loytynyt. Tulipahan kuitenkin ajeltua bussilla ja kaveltya aidoissa hanoilaisissa kortteleissa kaukana hotellialueista. Bussin kertalippu muuten maksoi 0,15E...

Kanton-Guilin-Yangzhou-Kanton. Eli lähdettiin viettämään uutta vuotta 200 000 asukkaan pikkukaupunkiin Guiliniin. Pikkukaupunki siis täkäläisen mittapuun mukaan. Se vaikutti kuitenkin huomattavasti viihtyisämmältä kuin tämä itse Kanton. Turistillekin löytyi enemmän tekemistä, mm hienoja tippukiviluolia ja sokeritoppavuoria. Niistä tuli otettua hurjasti kuvia. Vaikka välimatkaa oli vain n. 500 km, matka taittui suorastaan siivillä. Junalla tai bussilla olisi kestänyt yön yli, mutta koska Pelliset oli varanneet meille hotellit jo seuraaviksi öiksi, ei niitä raaskinut jättää käyttämättä. (Hotellien tasokin oli vähän eri luokkaa kuin meidän normaalit youth hostellit...)

Guilinissa uusi vuosi vaihtui jalkahieronnassa. Tunnin jalkahieronnalle tuli tällä kertaa hintaa 2-5e paikasta riippuen. Vuoden ensimmäisenä päivänä otimme jokilaivan Li-jokea alavirtaan ja päädyimme Yangzhoun pikkukylään, jonka ainoa elinkeino tuntui olevan turismi. Oikein viihtyisää siellä oli, ja shoppailtuakin tuli hieman. Eilen sitten lensimme takaisin tänne Kantoniin ja aloimme selvittää jatkoyhteyksiä Vietnamiin. Täksi illaksi saatiin bussiliput Nanningin kaupunkiin, josta pääsee huomattavasti helpommin Hanoihin. Tänään teimme myös uuden investoinnin Canonin digital ixus 50- videokameraan. Kamera ja 521 MB muistikortti irtosivat hintaan 240 euroa. Suomessa käsittääkseni sama setti maksaa 400e pintaan. Kiinassa muuten ei ole hirveämmin nettikahviloita, niitä saa etsiä ihan etsimällä. Muutamassa hostellissa on ollut mahdollista laittaa oma läppäri nettiin (kuten nyt täällä Kantonissa Pellisten hienossa hotellihuoneessa), mutta huomenna tämäkin kone lähtee sinisin siivin Suomeen. Eli jatkossa olen ihan nettikahviloiden varassa.