sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006

Kaukomatkailua, osa 2

Jottei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi lumisessa Mikkelissä, olen pitänyt tiivistä yhteyttä lähikaupunkeihinkin. Viime viikolla vietin 2 päivää Lappeenrannassa, tänään kävin (taas) Kouvolassa, ja huomenna ja keskiviikkona olisi matka taas kohti lappeen Rantaa. Lauantaille sitten ehkä kaukomatka Espooseen asti.

Eli elämä ei pääse käymään liian tasaiseksi. Koreasta käsin ajattelin, että sitten Mikkelissä teen sitä, tätä ja tuota, kun olen päivät kerta ihan vapaa... Niin niin! Jostain aikataulu vain näyttää täyttyvän asioista, ja lopulta joutuu karsimaan puolet pois. Rauhalliseen lepäämiseen ja opiskeluun sain käytettyä 2 ensimmäistä viikkoa, sen jälkeen jäljelle jää vain tyhjä käsi. Minne kaikki aika oikein katoaa? Junassa ja autossa istumiseen viikottaisten lähikaupunkimatkojen välillekö?

Vanhoja kavereita on toki ihana nähdä pitkästä aikaa, mutta kun ei hekään sitä kaikkea aikaa saa kulutettua. Ennemmin sitäkin joutuu jo ihmettelemään ketä kaikkia ehtii nähdä minkäkin visiitin aikana. Aikas outoa... Mutta ehkä tähän aikatauluelämään on vain totuttava, 10 viikon totaalisen aikatauluttomuuden jälkeen... Hankittava kelloon uusi ranneke ja patterit...

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Kaukomatkalla Kouvolassa

Alle viikon ehdin kotona olla, kun tuli seuraava reissu, ja kallis tulikin. Kaverini Katja mokoma meni ja valmistui Diplomi-Insinööriksi, joten pitihän moista juhlistaa. Junamatka Kouvolaan ei onneksi kestänyt kuin tunnin ja 10 minuuttia, mutta kun opiskelijakortissa ei ollut tämän vuotista tarraa, niin maksoi sitten tuplahinnan.

Kuulin yllätyksekseni että Kouvola on kaupunkina pienempi kuin Mikkeli. Olin aina kuvitellut päinvastoin. Yöelämää sieltä sentään löytyi ainakin ravintola Onnelasta. Tosin tämä juhlija väsähti jo ennen baariin pääsyä (eikä alkoholilla ollut tällä kertaa tekemistä asian kanssa, enempi ehkä aikaerolla, minä kun en ihan äkkiä toivu useamman tunnin eroista...) Baarissa sitten nuokuin ja katselin kanssajuhlijoita.

Kolme asiaa baarikansassa pisti silmään. Ensimmäinen olivat humalaiset ämmät naistenvessassa... Mikä laittaa 25- vuotiaat naiset meikkaamaan itsensä kuin sirkuspellet ja vetämään täydet lärvit. Oli siinä kaunista katseltavaa kerrakseen kun nämä sitten yrittivät parannella sotamaalaustaan peilin edessä ja säilyttää samalla tasapainonsa...

Toinen asia oli hiusmuoti. Yllättävän moni tyttö oli valkaissut hiuksensa platinablondiksi, samaan tyyliin jota näen enää vain ala-asteen 1. luokan luokkakuvassa 6. luokan tyttöjen hiuksissa... Eläköön 80- luku!!!

Kolmas silmäänpistävä asia oli ylipaino. Joko ihmiset on lihoneet enemmänkin miun ollessa poissa, muoti muuttunut pintaa nuolevammaksi ja pelastusrenkaita enemmän esilletyöntäväksi, tai sitten olen vain tottunut aasialaisiin aliravittuihin naisvartaloihin... Veikkaisin että todellinen vastaus löytyy kaikkien kolmen välimaastosta.

Matkahuuma ei siis vielä kokonaan haihtunut, sillä eilen jatkoin kotimaanmatkailua ja kävin lappeen Rannassa, hakemassa vihdoin sen tarran opiskelijakorttiin. Pikkuveli Teppo lähti tyttöystävänsä kanssa Tukholmaan aiheuttaen miullekin kovan kuumeen päästä laivalle, joko Tukholmaan tai Tallinnaan. Pitää kattoa josko saisi muutaman muunkin immeisen houkuteltua mukaan, ettei tarvitsisi yksin lähteä! (ilmottautumisia otetaan vastaan sähköpostissa ;))

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Paluu pakkaseen

Terveisiä Mikkelistä!
Palasin siis koti-Suomeen maanantai-iltana. Helsingistä poimittiin mukaan laukkutolkulla lisää tavaraa, ja nyt 2 vuorokautta on mennyt ihan pelkästään tavaraa lajitellessa :( Pikkuhiljaa alkaa päästä normaalielämään kiinni. Edlleen on pipot ja lapaset kadoksissa, mikä ei juuri houkuta kävelemään tuonne -16 asteen pakkaseen. Muuten kyllä tälläinen mukava kevättalvinen ilma on paras mahdollinen talvikeli palata tropiikista Pohjolaan. Eikä yhtään vituta jättää tropiikin hikeä taakseen, ei ainakaan vielä!

Suurimpia ihmetyksiä Suomessa ovat tuottaneet mm. eurot - rahat tuntuvat kuin monopoliseteleiltä kun ovat niin pieniä verrattuna aasialaisiin rahoihin. Myös vessarutiineihin totuttautuminen on ollut luksusta: raanasta tulee jääkylmää tai tulikuumaa vettä sen mukaan mitä itse säätää. Vessapaperin heittäminen pönttöön eikä pöntön vierestä (toivottavasti) löytyvään roskikseen tuntuu vieläkin aika hassulta, pelkään jatkuvasti pöntön menevän tukkoon jo muutamasta palasta... Eli elämä on aika luxusta :)

Ruuanlaitto oli yksi asioita joita kaipasin eniten Aasiassa. Puoleen vuoteen en ole kokannut yhtikäs mitään, ja viimeisen 9 kk aikana ehkä yhteensä 3 kertaa. Tänään tuli sitten muutos siihenkin kun tein lounaaksi itselleni ja isälle paistettua riisiä kasviksilla ja jauhelihalla. Aika namia oli! :)

Tänä yönä olisi totuttautuminen uuteen asuntoon. Yksin nukkuminen vähän jänskättää: puoleen vuoteen en ole nukkunut yksin huoneessa kuin yhden yön. Nähtäväksi jää onko kokemus pelottava vai täyttä luxusta.

Valokuvia tulee nettiin jahka jaksan ruveta niitä siivoamaan ja järjestelemään... Voi kestää pienen tovin ennen kuin ovat katsottavassa muodossa...