Lukeekohan tätä enää kukaan? Noh, ehkä sillä ei ole niin väliä... Täällä Raumalla edelleen asustelen ja yritän saada dippaa eteen päin. Murre on tarttunut pelottavan hyvin, mutta joka kerta kun yritän antaa siitä demonstraation kotipuolen tutuille, tulee suusta vain vanhaa "sie ja mie"-settiä. Elokuun loppuun on sovittu tällä erää työsuhdetta, sitten on taas tilanne auki. Männessä näkkee.
Koko kevään jyllännyt matkakuume pimahti tänään siihen pisteeseen, että varasin reissun elokuiseen Riikaan. Viimeisen niitin antoi sähköpostiin kolahtanut SAS:n mainos, mutta perinteisen pihinä lomailijana etsin halvemmat lennot Ryanairilta. Meno-paluu lennot ja 3 yön hotellimajoitus maksoivat 156e. Mukaan reissuseuraksi kelpuutin Juhon ja vanhemmat :)
Oikeasti tuo matkakuume on ollut yllättävän paha. Taitaa vielä valitettavasti olla parantumaton tauti. Kavereiden reissusuunnitelmia ja -kertomuksia kuunnellessa ja netissä surffaillessa taudista ei ainakaan parane. Kuka on juuri lähdössä häämatkalle Kuubaan, toinen Islantiin, kolmas palannut juuri reissultaan, maailmaa kiertävästä anopista puhumattakaan. Jos erehdyn haaveistani ääneen puhumaan, vastapuoli väistämättä toteaa: "mutta olethan sinäkin reissannut, älä yhtään valita!" Mutta kuka nyt menneitä reisuja enää muistelee. Valokuvatkin on vielä lajittelematta nettiin ja liimaamatta albumiin. Nälkä kasvaa syödessä: jos en olisi koskaan reissuun lähtenyt, en osaisi moisista reissuista edes haaveilla. Nyt uudet haaveet puskevat pintaan heti kun edellisestä reissusta on toivuttu.
Koko kevään jyllännyt matkakuume pimahti tänään siihen pisteeseen, että varasin reissun elokuiseen Riikaan. Viimeisen niitin antoi sähköpostiin kolahtanut SAS:n mainos, mutta perinteisen pihinä lomailijana etsin halvemmat lennot Ryanairilta. Meno-paluu lennot ja 3 yön hotellimajoitus maksoivat 156e. Mukaan reissuseuraksi kelpuutin Juhon ja vanhemmat :)
Oikeasti tuo matkakuume on ollut yllättävän paha. Taitaa vielä valitettavasti olla parantumaton tauti. Kavereiden reissusuunnitelmia ja -kertomuksia kuunnellessa ja netissä surffaillessa taudista ei ainakaan parane. Kuka on juuri lähdössä häämatkalle Kuubaan, toinen Islantiin, kolmas palannut juuri reissultaan, maailmaa kiertävästä anopista puhumattakaan. Jos erehdyn haaveistani ääneen puhumaan, vastapuoli väistämättä toteaa: "mutta olethan sinäkin reissannut, älä yhtään valita!" Mutta kuka nyt menneitä reisuja enää muistelee. Valokuvatkin on vielä lajittelematta nettiin ja liimaamatta albumiin. Nälkä kasvaa syödessä: jos en olisi koskaan reissuun lähtenyt, en osaisi moisista reissuista edes haaveilla. Nyt uudet haaveet puskevat pintaan heti kun edellisestä reissusta on toivuttu.
